Voihan maanantai.

Teistä en pidä. Jokainen viikko mikä voisi periaatteessa alkaa oikein mukavasti, niin se yksi päivä pilaa silti kaiken. Ulkona on harmaata ja sataa, ehkä just siks koska maanantai. Pyykkikasa viikonlopun jälkeen on muuttunut pikkukukkulasta Mount Everestiksi. Kahvi on homehtunut keittimeen. Ja maitokin mennyt tietty pilalle. Koskaan ei jaksa herätä, koulupäivät venyy taivaisiin ja vittuku on nälkäki! Yksi croissant ja kupillinen epähomeista kahvia, kiitos. Jos jotain pahaa, niin eikös sitten jotain hyvääkin? Noei. Oon vahvasti sitä mieltä ettei tiistaikaan ole niin jeppisjee juttu, niinkö nyt ehkä luulis. Turhauttava koulumatka on niinkö muulloinki, pitää siivota ja tiskata niinkö muinaki päivinä. Enkä usko keskiviikonkaa olevan poikkeus. Uliulivalivali. Voi perjantai, tulisit jo! Ei miulla oikeastaan muuta. Odottelen bussia pysäkillä ja kirjotan, että vaikuttas et tekisin jotain oikeinki tärkeetä ja tarpeellista. Voisin kirjottaa tähän ihan mitä vaan ja joku se vaan katselis että "jaa siellä tuo tyttö kirjottelee kaverilleen, onpa sillä paljon asiaa, kiva että on kavereita!" Vainoharhasta eikö? Nyt onneks bussi tuli ja pääsen nukkumaan. Luultavasti vaivun niin syvään uneen, että meen oman pysäkkini ohi. Ihan vaan siks koska.. En enää ees sano sitä viikonpäivän nimee.

keskiviikkoakeskiviikkoa, pikkulauantaita vua!

No nyt tapahtuu hurjuuksia. Muistan kun joskus kolme vuotta sitten kelailin, etten kyllä ikinä mihinkään facebookkiin ainakaan liity, hullujen hommia ne! No ei menny enää kauaa ku sitten liityinki. Siihen kuitenki päätin rajan laittaa ettei ennään yhtään enempää näitä nykyajan hömpötyksiä tv. mummo. Mutta kappas vain onhan sitä kaikenmoisia twittereitä ja myöhemmin vielä nousi kauhiaan suosioon semmonenki ko instagram. Miepä sitten mietin jotta ei nyt ennään ainakaan niihin ryhytä mittään kuvia tai ajatuksia jakamaan. Nyt tässä vaiheessa pitäis semmosen jännityspianomusiikin soida. Wellwellwell, tänään on se päivä. This is the fuckin day. Nyt löytyy instagramit ja twitterit, niin ja tietenki myös pinterest profiili joka meidän piti kivasti noin niinkö koulun puolesta tehä. Tunnen olevani ihan liian epävanhanaikainen.

Tahdon ees yhdeksi päiväksi palata siihen aikaan, kun etin mummin ja ukin numeron puhelinluettelosta ja näpsyttelin sen siihen myrkynvihreään lankapuhelimeen.

Noei. En mussuta enenpää.
Paitsi nuudeleita. omnom

Aika jänniä juttuja oli kans ne ku pelkkää kasvissafkaa vedin alkuvuojen. No nyt tosin tällä viikolla sorruin lihaan, lujaa. Ostin jauhelihhoo, rillimakkarroo ja metukkoo. Hitto ei oo koskaan ennen maistunu ne niin hyvältä! Vielä ku sais jostaki kebabaa ja big maceja niin oisin maailman onnellisin nuori neito. Haluisin kyllä oikiasti niiiiin paljon kaikkia muitaki juttuloita. Kai sitä vaan koko elämäsä haluaa lisää ja lisää ja mikkää ei riitä vaikka melekei mitä vain löytyis. Että tämmönen syvällinen liibalaaba ajatus tähän väliin, äksdee lolz.

Mietin kans että vois viettää ehkä jonku tipattoman vuoden. Lähtee kaljankaato kinttaasta piakkoin. Noei senthän, huijasin, tiihiihii. Toisinsanoen, kun näin kevätki pukkaa oville aikasessa, oisi aika mietiskellä harkita pohtia seuraavaa: kotiviini. Ja sitten vielä ku mietitty tätä asiaa tarpeheksi, niin sanoista tekoihin. Sitte ollaanni iha että naminam!

Haluisin laittaa jonku hurjan kuvakoosteen tähän kuvaamaan miun viimeaikoja. Ihan silleen muistin vuoksi ja virkistykseksi, mutta toisaaltahan se niin on että... sitä tikulla silimään joka vanhoja muistelloo. Nii ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tärkiää on myös se että parempi pyy pivossa ko kymmenen korkialla oksistossa. Nii ja hei beibi, onks siun vanhemmat karjalasta ku oot tuommone piirakka?

Ajatukset hyppelee. Rakastan saippuasarjoja. Kuuntelen stam1naa. En kauaa. Nyt menee jo räpediräpsläm. Juon vettä. Himoitsen lisää nuudeleita. Tsekkaanki vaan silti rumban sivuja.

Äh.





tv. Mari

olen robotti, toimin lääkkeillä

Noei kai senthän.

Kasvisruokakokeilu lähteny vauhdikkaasti käyntiin pienehkönlaisten alkutakkuilujen jälkeen. Tein ekana päivänä jotai helevetin kasvispihvejä herneiden, keittovihannesten ja soijarouheen kombosta. Juu ei tullu niistä miun uutta lemppariruokaa, heitin kaikki pakastimeen venailemaan sitä pahaa päivää. Taitaa ootella aika kauan sitä tarpeeksi huonoa päivää.. Mutta esim. eilen tein jopa oikiasti ihan hyvää safkaa! Mexicostyle soijapullia, muuffilla ja chilikermaviilikastikkeella, nomnom. Sit tein vielä vähä teeleipiä siinä sivussa, neki maistu jopa kivsulle. Lisämotivaatiota onnistuneeseen lopputulokseen anto tosin se, että yks iha ykkösmuikkeli tuli tervehtimään mua ja tyhjentämään jääkaappia.

Huomasin eilen ehkä yhen masentavimman, epäreiluimman ja epäpalkitsevimman asian arjesta ikinä, TISKAAMINEN. En ala, vittu. Se funkyfeeling kun saa vihdoin ja viimein aikaseksi tyhjentää sen tiskivuoren keittiöstä, motivaattorina yksinkertaisesti puhtaiden astioiden puute ja on niin onnellinen kurttusine mummokäsineen, että se on lopulta ohitte. Ja mitäs heleskettiä vielä! Teeppä kerran ruokaa sen jälkeen, eikä tarvihe tehä kuin vaikka edes niitä nuudeleita siinä pikkukattilassa, niin johan se on taas alamäki valmiiksi siloteltu. Portit on jälleen auki sekasortoon. Tottahan toki jokaikisen tiskaushetken aikana kelailee, että nyt, nyt tästä lähtien hoidan tämän samantien pois alta ku yksiki haarukka tuohon altaaseen ilmestyy. Ja voihan katti ja sen kontit, niin ei vain tapahu koskaan. Sama asia jokaikisen suursiivouksen jälkeen.

Enpähän tiiä, vois käyttää tän sunnuntain jotenki hyödykkäästi. Koulujuttuja ehkä? Siivoamista? Tai kenties taikkavaikka lenkille? Noh, ei vielä paineita. Kello ei oo vielä kolmee, valtaisasti on aikaa tässä päivässä jäljellä. Kunnes yhtäkkii keskiyö saapuu, tajuut ettet oo saanu taas mitään aikaan ja unikaan ei tuu. Mistäkhän seki johtuu, et yleensä just sillon kaikki inspis iskee ku pitäis laittaa nukkumaan. Terveisin muija, joka alko viimeyönä soittaa kitaraa kello 4 a.m.

mmööh. meen hakee suklaakaffee keittiönpuolelta, juon sen tuplana, nams.