Voihan maanantai.

Teistä en pidä. Jokainen viikko mikä voisi periaatteessa alkaa oikein mukavasti, niin se yksi päivä pilaa silti kaiken. Ulkona on harmaata ja sataa, ehkä just siks koska maanantai. Pyykkikasa viikonlopun jälkeen on muuttunut pikkukukkulasta Mount Everestiksi. Kahvi on homehtunut keittimeen. Ja maitokin mennyt tietty pilalle. Koskaan ei jaksa herätä, koulupäivät venyy taivaisiin ja vittuku on nälkäki! Yksi croissant ja kupillinen epähomeista kahvia, kiitos. Jos jotain pahaa, niin eikös sitten jotain hyvääkin? Noei. Oon vahvasti sitä mieltä ettei tiistaikaan ole niin jeppisjee juttu, niinkö nyt ehkä luulis. Turhauttava koulumatka on niinkö muulloinki, pitää siivota ja tiskata niinkö muinaki päivinä. Enkä usko keskiviikonkaa olevan poikkeus. Uliulivalivali. Voi perjantai, tulisit jo! Ei miulla oikeastaan muuta. Odottelen bussia pysäkillä ja kirjotan, että vaikuttas et tekisin jotain oikeinki tärkeetä ja tarpeellista. Voisin kirjottaa tähän ihan mitä vaan ja joku se vaan katselis että "jaa siellä tuo tyttö kirjottelee kaverilleen, onpa sillä paljon asiaa, kiva että on kavereita!" Vainoharhasta eikö? Nyt onneks bussi tuli ja pääsen nukkumaan. Luultavasti vaivun niin syvään uneen, että meen oman pysäkkini ohi. Ihan vaan siks koska.. En enää ees sano sitä viikonpäivän nimee.