bäk in bisnes. jea

Voiettä. Ikuisuuksien kirjottelutauko takana. Huomaa tällein jännästi jälkeenpäin, kuinka paljon olevinaan enemmän tekemistä on ku koulut alkaa. Vaikka enpähän minä vapaa-aikaani opiskeluhommiin kuluttele, liekko mitään aikaani.

Hassuja juttuja kanssa nää ku kaheksantoista täyttää.
Selvät viikonloput on vahvasti takana päin! Ehkä myös jopa arkipäivät.
Parasta liikuntaa on tanssia jalkansa kipeiks Kerubissa ja
loppukuusta safkat kustannetaan tölkkipanteilla.
Huipuin asia on ehkä se että oon päässy näkee iha ylihuikeita keikkoja, jeejepajei.
Oon nähny ainaki 22-Pistepirkon (joo saatii vaa ilmaisliput!!), Ruger Hauerin, Eino Antiwäkin, Eurocrackin, Aivovuodon, Paperi T & Khidin ja hitsinvitsi, äijistä äijimmän, Kotiteollisuuden (joo ilmaisliput vaa!!).
Harmillista kyllä, tällee jostain syystä on vähä hämärän peitossa ne hippalot.

tässäki kuva eräältä keskiviikolta.

Noh, onhan kaikkia ihan kivsujaki jutskuja tapahtunna! Oon tavallaa aika innoissani miun uudesta koulusta. Tai sillee. Kiva luokka ainaki meillä. Huomattavasti kans kivempia juttuja opiskellaan. Kameroista ja valoista ja äänistä ja elokuvista. Epäkivaa on vaan ylipitkä bussimatka opiskelun ihmeelliseen maailmaan. Senki voi tosin taas kivasti hyötykäyttää tuohon musiikin kuunteluun. Onkohan hyötykäyttö yhdyssana? Lol, liian vaikeeta ois googlettaa.

plimplimplom. Tekis mieli ulos vähä kaupunkikävelee, sillee tsippailla sielä täälä tuola, kattellen upeita maisemoita ja napsia vähän kuvia. Hajanaista kenkien lotinaa vaan. Vois soittaa kamulille jos se lähtis mun kaa. 

Avautumista ilman mitään järkee, jou!


ps. tahon kaakaoo ja bicmacin

väsymys iskee ennen keskiyötä

Voi hitsinvitsi. Nyt ois alotettu kouluvuosi taas ja muutettu omaan kämppään. On tää elämä vain jänskää!

Eka koulupäivä. Huhhuh. Olin ehkä maailman eniten jäässä ja pihalla. Olin niinkö peura ajovaloissa. Tai pahempaa! Olin se peura joka on jääny jo sen helevetin auton alle. Tai ei varmaan sekään riitä. Olin se peura joka on jääny jo auton alle ja joka on paloteltu kymmeneen tynnyriin ja vieritetty jyrkkää mäkeä alas vähintään seitsemäntoista kertaa eli olin myös aika pyörällä päästäni. En puhunu öö kenellekkään, kukaan ei puhunu mulle ja jossain vaiheessa joku jamppa istu about viideks sekunniks mun viereen, jonka jälkeen nousi ja vaihto paikkaa, great. Olin varma, että miusta tulee just se luokan outsider ja forever alone. Välitunnilla pakenin vessaan ja kävin pikaröökillä, jesjes.

Toinen koulupäivä. Ajatus suoraan sanottuna masensi kovin. Miks sosiaalistuisin tänäänkään? Mutta dippidippidii, toisin kävi. Mie puhuin siellä ihmisille, ja vielä aivan oikiasti. Juttelin niitä näitä, avauduin siitä kuinka rankkasade teki miusta uitetun koiran ja tupakkipaikalla selitin kuinka rakastan riitelyä. Olin btw just matkalla bussipysäkille liitäny nätisti miun "korkkareilla" keskellä autotietä ja se lento päättyki sit lammikkoon. Kerroin myös parit kännisekoilut ja olinki jo tekemässä matkaa sen iltasiin opiskelijabileisiin! Okei, ne meiningit jäi välistä, mutta hittolainen! Tunsin kuuluvani porukkaan. Se oli aika makosaa. Illan päälle vielä näkyili kavereita ja siemaili muutamia (pystyn muuten nykyää vetää salmarishotteja, kiitos miun aiempien pitkien yskänlääkekuurien!), niin olihan se oikein mukaisa perjantai.

Koulupäivä nro 3 eli tää päivä. Koulunkäynti alko aivan oikiasti, meille kerrottiin diipadaapat käsikirjottamisesta ja alotettiin tekemään sellasia myös ite ryhmissä. Olin oma kerrassaan ihastuttava itseni, eli selitin hysteerisenä mielikuvitukseni tuotoksia ja nauroin naamapunasena kun yritin niitä koko luokalle selventää. Eli eihän siitä kukaan mitään selvää saanu, mutta itseä ainaki pupuista tehdyt tikkarit hihitytti kovin.

Lopputulos: koulu on oikiastaan jopa ihan mukavaa hommaa!

Oma kämppäki on ihan semmoi semikiva asia. Oon laitellu paikkoja silleen oman näköseks ja vaikka mutsi yrittääki terrorisoida mun sisustusmieltymyksiä, pinkki tulee vielä jyräämään täällä! Oli huisia shoppailla kaupoista kaikkea tärkeää kylppärinmatoista kahvipurkkeihin. Tästä yksiöstä tulee miun oma pikku poikamiesboksi <3 se paikka mihin kömyän Joensuun yöstä tonnikalaranskisten kanssa ja jonka seinälle tulee kuvatus Kurt Cobainista kitara sylissään ja paikka, minkä kukkaraukat mie tulen tappamaan, kun hassut tädit on niitä miulle ostaneet. Ja ennenkaikkea! Se paikka, minkä jääkaappi on rahanpuutteesta jatkuvaan tyhjä ja tiskiallas täysi koska synnynnäinen laiskuus, mutta jossa kahavit keitellään kaikille jotka sattuu sammaan pöytään pyrkimään. Aina on tilaa kavereille.

Muutenkin nyt noin kuluneen viikon aikana sekä pikkusen päälle, on tullu niin paljon oivalluksia tähän pääkoppaan että melekein heikottaa. Oon niin valmis tuleviin koitoksiin ja haasteisiin ettei riemulla rajaa! Vaikka aluksi ajatus Sodankylästä katoamisesta ja Pohjois-Karjalaan palaamisesta kauhistutti, voin nyt taas ilolla ilmoittaa kuuluvani tänne. Täällä on rakkaita ihmisiä, ihania kirppiksiä, puisto vieressä, keskusta ja sen vilske lähellä sekä koulu, jossa mieki saatan jopa viihtyä. Mitäpä muuta mie tarvihen?

Okei, rahhaa mcwrapin vaatteita musiikkia leffoja lonkkua kitaratelineen nojatuolin pleikkarin macin dj-setin ajokortin auton töitä hiusvärejä rakennekynnet arnoldsindonitseja JNE

Mutta nykytilanne saa luvan olla tarpeeksi jees ja loput listalla järjestelykysymyksiä. En jaksa enkä halua stressata enää tulevaa, tätä päivää ja menneisyyttä, sitä on tehty jo ihan liian ikuisuus.

Nyt miusta tulee jälleen rento elämästä nauttiva epeli. miau

ps. huomena on ostettava kaakaoo!!!!!

pps. alkutalvesta täällä esiintyy eurocrack, joka mun on nähtävä!!!!!!!!!!

ppps. telkkarissa esiintyy maija vilkkumaa, ei jumalauta voi olla ärsyttävämpää ääntä!!!!!!!!!!!!!!

oon 1
spacedout
ghostnstuff
rankempikuinmaanantai
vastavirta

koska tylsyys

Lueskelin tuossa kaverin blogia, jossa oli postauksen aiheena: 100 faktaa minusta

Mietiskelin sitten, että löytyisköhän itestä niin paljon kerrottavaa, joten päätimpäs yrittää......

Keksintärumba alkakoon!

1. Etunimeni on Mari.
2. Toinen nimeni on Anniina.

äähähähä mielenkiintosta juttua.

3. Ikää miulle on kertyny 42 päivää vaille kahdeksantoista, eli aika paljon.
4. Oon alunperin kotoisin Pohjois-Karjalasta, pienestä kyläpahasesta nimeltä Juuka.
5. Pienten mutkien kautta päädyin asumaan kymmeneksi vuodeksi paskanpuhujien ihmemaahan eli toiselta nimeltään Sodankylään.
6. Miulla on siis toisin sanoen kaksi paikkaa mistä tunnen olevani kotoisin, eli jos joku kysyy mistä mie tuun, niin vastaus ei ole niin yksinkertainen.
7. Olen käynyt kaksi vuotta ammattikoulua lähihoitaja-linjalla ja samalla myös kaksoistutkintoa.
8. Mutta koska totaalinen kyllästyminen, tuleva ammattini onkin media-assistentti.
9. Koulumatkaa miulle kertyy iloiset n. 50kilometriä, jotka tuleekin sitten taitettua bussilla.
10. Koska olen maailman aamu-unisin ihminen, luultavasti tulen siitä joka päivä myöhästymään.
11. Aamu-unisuuden lisäksi, oon myös kunnon kärtyperse aamusin. Jos ei oikiasti ole hyvä syy miksi miut pitäis herättää ennen omaa sisäistä kelloa, älkää myöskään tehkö sitä!
12. Valvon aina iltasin hirmu myöhään... ei auta vaikka kuinka heräis ajoissa, olis nukkunu vähäsen tai jättäny muutaman kupin kahvia juomatta. Aina menee pikkutunneille nukkuminen.
13. Kyllästyn muutenkin helposti kaikkeen. Hiustenväri vaihtelee muutaman kuukauden välein, vaatetyyli myös. Biisien pitää olla TODELLA hyviä, että jaksan niitä muutamaa kertaa enempää kuunnella ja saman tyyppistä ruokaa en pysty syömään ko max. 1 päivän putkeen. Tässä vain pari esimerkkiä!
14. Rakastan kirppisshoppailua, pikkurahalla PALJON! Opiskelijana vain harvoin on varaa käyä ostoksilla ihan oikeissa kaupoissa ja silloinkin kun jotain ostaa, miettii vain kuinka mahoton kaikkea kivvaa ois voinu kirppiksiltä löytää!
15. Käytän huutomerkkejä välillä aivan liikaa, ja pyrin koko ajan vähentämään niiden laittamista.
16. Musiikkimakuni on laaja!
17. Rakastan räppiä yli kaiken, oon kuunnellu sitä aivan pikkunatiaisesta lähtien, ko tutkin isompien sisarusten kasetteja.
18. Miulla on btw kaks isoveikkaa ja yks isosisko! Niin ja isäpuolella on myös tytär ja poika, joita pietän aivan sisaruksinani.
19. Musiikkimausta vielä sen verran, että myös raskaampaa rokkia, punkkia ja jopa iskelmää tulee aika ajoin luukutettua paljonkin.
20. Oon asunut pari vuotta asuntolassa, ja noh, se oli kokemus.
21. Muutan nyt ensimmäistä kertaa omaan kämppään, mikä jännittää aivan suunnattomasti!
22. Sisustaminen on onneksi aivan huippua puuhaa, joten en jaksa oottaa ku pääsen laittamaan kämpän omannäköiseksi.
23. Miulla on vain muutamia oikiasti hyviä ystäviä.
24. Oon muutenkin aina ollu omalla tavallaan tosi ujo, tai silleen tunnen itteni muita huonommaksi, niin en uskalla aina kovin tehä uusia tuttavuuksia.
25. Tosin jos miulla virtaa alkoholia pitkin verisuonia, niin oon melkeimpä jopa ylisosiaalinen.
26. Humalatila saa miut kyllä muutenkin jotenki överiversioksi itestäni, hihitän ja pälpätän niinkö viimistä päivää.
27. Suurin unelmani ikinä on lähtiä kiertämään maailmaa.
28. Hassua kyllä, miun tähän astisin ainua "ulkomaanreissu" on nuuskaostosten teko Haaparannassa. Jippii!
29. Haluan kuitenkin nähä kaiken mahollisen mitä tältä pallolta löytyy ja kokea sen just sellasena ko se on.
30. Vihaan ajatusta jostain pakettilomasta tyyliin Teneriffalle muiden pohjoismaalaisten keskelle, jossa vain paahdetaan itteä auringossa ja käyään suomalaisravintolasta syömässä lihapullia ja muussia. Ei siinä, joillekki se riittää!
31. Vakaa aikomus oisikin ensi kesänä (jos vain löytyy tililtä sitä rahhaa.....) lähtiä reilaamaan kuukaudeksi!
32. Suuri harmituksen kohde on miun nykyinen lukemattomuus. Rakastan lukea kirjoja, paaaaksuja kirjoja ja ohuitaki, mutta ei vaan ikinä ole olevinnaan aikaa alottaa lukemista.
33. Lempparipaikkoja lapsuudessa oliki kirjasto, joista laavasin aina mukaan parikymmentä kirjaa jotka lukasinki sitten hetkessä.
34. Ikuinen ykköskirjasarja on tottakai Harry Potterit.
35. Nykyisin lempikirjailijani on Anna-Leena Härkönen, koska suorasanaisuus vain toimii.
36. Leffoista mieluiten katson jotain hömppäkomedioita, joissa ei tarvii miettiä liikaa.
37. Jätän katsomatta suosiolla aina ylitoimintarainat ja nyyhkyelokuvat, koska ylitse menevä räiskintä on vain tylsää ja itkeminen ei oo miun juttu.
38. Syy miksi pienenä (ja nykyisin) monet disneypiirretyt jäi katsomatta, oli juurikin se että olen vain liian herkkä ja itkeminen pelottaa. Disneyn elokuvat on vaan melkein kaikki surullisimpia ikinä! Mufasat kuolee jne.
39. Salainen lempivärini on pinkki.
40. Omistan monia pinkkejä juttuja: meikkipussi, maailman pehmein viltti, pitsinen toppi, yömekko, tyynyjä, pussilakanoita, kengät, hajuvesi jne !
41. Salainen unelmani oisi joskus värjätä pinkki tukkakin! Mutta siihen saattaa vielä vierähtää tovi.
42. En ole mitenkään kovin eläinrakas ihminen. Ok, tunnistan kyllä söpön otuksen jos sellaisen nään ja eläinrääkkäys on perseestä. Mutta ei ne miussa mitään suuria tunteita aiheuta.
43. Haluaisin silti oman lemmikkikissan, koska tuitui!
44. Vaatemakuni on yleisesti melko yksinkertainen, miulta ei tuu koskaan löytämään mitään kukkakuoseja tai röyhelöitä ja muutenkin suosin mustaa.
45. Haavenani ois joskus oppia kävelemään korkkareilla, koska on ne vaan niiiiin makian näkösiä ja ois kiva ko näyttäis vähä pidemmältä!

tää on muuten vaikiampaa ko luulis........

46. Ihastun todella helposti, tosin usein ne menevät pikapikaan ohitsekkin.
47. Tästä syystä vellon vähänväliä sydänsuruissa, se on aika paskaa.
48. Oon ollutkin muutamia kertoja melkoisen masentuneissakin olotiloissa, joihin liitty ahdistuskohtauksia ym. mukavaa, mutta onneksi niistä pääsee ylikin!
49. Tällä hetkellä vedän sinkkuna, villinä ja vapaana, ja tarkoitus oisikin ottaa siitä kaikki ilo irti.
50. Tykkään paljon meikkaamisesta, mutta meikkaan aina samalla tavalla...
51. Haluaisinki oppia kaikkia uusia makeita juttuja miten tämän naaman sais edes pikkusen paremman näköseksi!
52. Hiustenlaittamisessa oon tooodella laiska. Hmh, ärsyttää ko nekki on aina samalla tavalla.. Mm. tänään aloitin niitten kihartamisen, mutta innostus loppu ekaan hiussuortuvaan.
53. Oon ollut miljoonia kertoja laihdutuskuurilla!
54. Miun laihikset epäonnistuu aina.
55. Rakastan ruokaa!! Yli kaiken, voisin syyä koko ajan kaikkea hyvvää salaateista big maciin!
56. Minulla on muutamia paheita, joista yksi on tupakointi.
57. Kynsien pureskelu kans, kuinkahan monta kertaa oon senki yrittäny lopettaa...
58. Valitettavasti harrastan myös liikaa juoruilua, kai se on vaa joku tämmönen tyttöjen juttu!
59. Yritän silti olla aina mahdollisimman ystävällinen ja kiltti, enkä ikinä voisi tahallaan ketään satuttaa..... vaikka jokku sen ansaitsiski.
60. Jos mie jotakin arvostan ihmisissä niin rehellisyyttä ja suoraselkäsyyttä!
61. Inhoan tyyppejä jotka kiertelee ja kaartelee, keksii tekosyitä ja ignooraa. mur.
62. Sen verran feikkiyttä löytyy miustakin, että käytän aika ajoin tekoripsiä!
63. Ja itseruskettavaa......
64. Palan auringossa todella helposti, joten en edes muista milloin viimeksi miulla olis ollu aitoja rusketusraitoja.
65. Miulla ei ole ikinä ollu varsinaisia harrastuksia, oon aina tehny vähän sitä sun tätä.
66. Enkä oo koskaan ollu mikään urheiluihminen (sen huomaa jo miun ulkomuodostaki aika hyvin..), vaikka sinänsä mullei ole mittään liikuntaa vastaan, koulun liikuntatunnit vain vei kaiken ilon.
67. Olin koko kouluajan loppupeleissä aika kiltti koulutyttö.
68. Yläasteelta pääsin päälle kasin keskiarvolla, ja tokarissa oli usiampi ysi.
69. Muutamat jälki-istunnot tuli silti koluttua ja puhuttelut kuunneltua, mutta suurimmaksi osaksi taisin olla niin näppärä neiti etten jääny kiinni!
70. Kävin myös kouluaikoina kuraattorien ja psykologien juttusilla, murrosikä oli niin kovin vaikiaa.
71. Josta tuliki mieleen että ekat kännit taisin vetässä 13-vuotiaana! Sillon ei varmaan tarvinnu montaakaan hörppyä ottaa, nii pyörin jo nurtsilla aivan miten sattuu.
72. Yläasteella muutenkin miulla oli vähän semmonen teinimaine... ääh, noloa.
73. En tiijä, mutta oon aina ollu ihastunu pahoihin poikiin... Niissä vaan on se joku mikä kiehtoo!
74. Tosin tällee "vanhemmiten" oon yllätyksekseni kiinnostunu myös kilteimmistä tapauksista.
75. Viihdyn paremmin jätkäporukassa, kuin muijien keskellä.
76. Veikkaan kuitenkin, että miulla on kavereita yhtälailla sekä tytöistä että pojista.
77. Tykkään pelata konsolipelejä ja tietokoneella!
78. Ainut vain että oon niissä tosi huono....joten periaatteessa inhoan niitä.
79. Uusin rakkauteni kohde on Minecraft! Jota miun paskalosokone ei suostu oikein kympillä pyörittään.
80. Olen pahemman luokan facebook-riippuvainen. Oon siellä koko ajan!
81. Olen myös pahasti koukussa kännykällä näpräilyyn...
82. Jos kaverini valittavat miulle jostakin, todennäkösin syy on juurikin teknologian maailmaan uppoutuminen!
83. Oon lähes aina peeaa, rahan säästäminen on miulle täysin mahdoton tehtävä.
84. Pidän kuitenkin huolen siitä että miulla on aina varaa ruokaan, viinaan ja tupakkaan.
85. Haaveeni pikkuisen isompana tyttönä kun rahatilanne sen sallii, oisi jopa hommata se ajokorttikin!
86. Ja tottakai se auto!!!!! Tällä hetkellä haaveena eräs kaunis yksilö merkiltään ja malliltaan bmw 315 vm. 1982.... mmm..... se on ihana <3
87. Semmosta autoa tosin pitäis osata itekki laittaa ja noh, koska jätin menemättä autopuolelle amiksessa, voi ne taidot jäävä vain haaveiksi!
88. Haluaisin omistaa järkkärin, koska ois vaan niin huippua ottaa hyvälaatusiakin kuvia.
89. Ois kiva kans ku ois oma pyörä!
90. Inhoan kylläki pyöräilyä, mutta ois kiva ko kiireessä pääsis vauhilla paikkaan ko paikkaan.
91. Tänä syksynä mulla on tasan yks tavoite: laihtuminen! Keinolla millä hyvänsä.
92. Miulla ei ole mitään plastiikkakirurgiaa vastaan niin kauan ko se pysyy aisoissa, ja luultavasti tuun joskus itekki sitä käyttämään.
93. Miulla ei ole myöskään mitään yhtäkään päihdettä vastaan, kunhan niidenki käytön saa pietettyä rajoissa. Nistitouhua ei vaan kyllä katso kukaan. Liika on aina liikaa.

viimesiä viedään, jeeeeiii!!!!

94. Voisin litkiä kofeiinipitoisia juomia aamusta iltaan, oon varmaan koukussa niihinki. Kokis, kahvi ja battery, mmmmmm <3
95. Kun mie joskus joku päivä kuolen, mie toivon että se tapahtuu niin että mie oon vielä järjissäni. Kauheinta mitä vois tapahtua, ois vuosikausia vihanneksena oleilu.
96. Toivoisin kans, et ku se päivä koittaa oisin eläny elämäni niin ettei tarviis olla yhtään katkera tai onneton.
97. Kelailen välillä liian haudanvakavia asioita.
98. Perusluonne on silti iloinen happyface hihittelijä! Blogiin vaan purkautuu kaikki angstit...
99. Mun mielestä mehujäät on parempaa ku jäätelö.
100. Ja sipsit on parempia ku karkit.

Ei miulla muuta.


: )

haikeus iskee, eikä sitä pääse pakoon

Yli viikko kulunu siitä ku viimeks kirjotellu mitään. Oon ollu niinkö jossain sumussa ja usvassa sen ajan. Muutenki ainaki viimeset pari viikkoa tuntunu jotenki turhalta ajalta, tai entiiä.. Oon taas henkisesti harvinaisen hukassa.

Vielä pari kuukautta sitte harmittelin sitä, ko piti lähteä koko kesäksi jonnekki sodankylään! Vannotin itelleni, etten paljoa täällä viihtyis ja varmasti matkustelisin muualle Suomea sen minkä kerkeisin. Ja mitäsmitäs? Tajusin tuossa aivan äskettäin, etten ole menny askeltakkaan tai edes renkaan mitan vertaa tämän kylän rajojen ulkopuolelle koko vitun kesänpaskan aikana. Siltikin, miun tuntemukset tätä tuppukylää kohtaan on harvinaisen ristiriitaset. Yks osa miusta haluais jäähä tänne, kotia, omaan huoneeseen, turvaan kaikelta. Kätkeytyisin koko suurelta maailmalta, enkä poistuis piilostani ennenko olen keksiny mitä elämältäni haluan. Välillä kävisin jossaki riipasemassa kännit, pohtisin kaikkea helvetin syvällistä ja vajoaisin taas horrokseen.
Ei siinä, ei miun elämä täällä ihan nuin kuppasta ole. Muutamat ihanat ihmiset, jotka mie olen tuntenu jo vaikka kuin kauan ja muutamat kivat uuemmat tutut, on jaksanu piristää miun eloa ja kaikenmaailman kusipää tuuliviireistä huolimatta, on miulla ollu usein erittäin mukavaaki :3

Hmm.. Veikkaan, että yks syy sille, miksei Pohjois-Karjalaan lähtö oikein nappaa taas, on pelko. Pelko siitä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, varsinki ku se on täynnä suuria muutoksia. Menen uuteen kouluun, uudelle alalle ja uusien ihmisten keskelle. Mitä jos miulla ei kiinnosta tämäkään ala? Tai mitä jos miusta tulee joku täysin forever alone meidän luokassa ja kaikki piettää minua aivan idioottina? Niinno, oon mie alkanukki jo jälleen epäillä miun ammatinvalintaa, että jepjep. Miulla on selkeästi joku fuckin' identiteettikriisi! Helvetin lappihuudit, ei miulle ois tämmösiä etelässä syntyny.
Toinen aikamoinen pelonaihe: oma kämppä. Joudun ekaa kertaa elämässäni oikeasti asumaan yksin. Samaan aikaan kun rakastanki omaa rauhaa, inhoan yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Sillon tulee kelailtua aivan liikaa asioita, sen takia nukkumaanmenoki on mulle niin hankalaa. Asuntolassa asuessa oli lähes aina joku kuuntelemassa ko oli murheita, lähössä tupakille tai kauppaan, jauhamassa paskaa, tekemässä ruokaa tai soittamassa miun kitaraa. MUTTA thank god mulla on silti se kämppä, koska liittyyhän siihen aivan mahtaviaki juttuja! Saa kuunnella just sitä musiikkia ko tahtoo, voipi juopotella sillonko lystää, saa sisustella sen justiin oman näköseksi ja kutsua kylään ihan kenet haluaa ja mihin aikaan tahansa. Joten eijeih, tämä tyttö ei aio murehtia aivan mahottomuuksiin asti kuitenkaan. Kai.

Ja koska koneen akku loppuu, ei ehi/jaksa/kinosta enempää harrastaa hallitsematonta avautumista. Moro

ps. sitä vaan et oon tulos kipeeks

pps. tilailin tänää vaatteita ja sisustusjuttuja, vaiks mullei oo rahaa, hups

ppps. en tiiä

pppps. haluttaa tupakkia

mroooooo !

moromoro kesä meni

Vai tuliko se ollenkaan? Mietiskelin tässä justiin eilen, että en mie ole vissiin ko pari kertaa pukenu shortsit jalkaan tai mekon päälle tämän kesän aikana. Ja mie ko vielä ostin kivoja kaikkia toppeja keväällä ja tuhlasin paljon rahaamassiapätäkkäätuohta... että ois sitte jotaki päälle pantavaa ku helteet koittaa... helteet? mitä ne on? Joo olihan ne ennätyslämmöt tieten täällä pohjosessaki juu, mutta ei ne kovin ole kyllä mieltä lämmittäny ennään syksyä kohen. ärärääräär murrurruru angstangst valivalivalivali.

Ei ole kuulkaas kovin mahoton rusketusraitoja, oikiastaan ei olleskaan. Kyllähän se aurinko paisto, aika paljonki. Mutta se teki sitä lähinnä vain öisin! Ok, olihan seki nättiä ko en mie ikinä mittään yöllä nukkunu.

Ainut vain että,
1. yöaurinko ei rusketa
2. ois voinu porukka kattoa ko silti epätoivosesti vetäsin bikineissä ympäri Sodankylän hiekka_rantoja (koska niitä on niin paljon)
3. öisin täällä on kylmä.... nojuu ketä mie huijaan? On päivisinki.

Hahaa nojoo oli muutama semmone ihan lämpösäki aurinkoinen kesäpäivä ihana! Yleensä sillon vain miulla sattu olemaan joku yliväsypäivä tai kinostuskiikarit ja elämä hukassa, jolloin neki meni aivan ohitse vain.

Voin olla myös rehellinen siltäki osalta että mie oikiastaan vihaan helteitä. Tai semmosia niinkö oikiasti _kuumia_ päiviä! Auringon ottaminenki on ehkä tylsintä puuhaa ikinä, maata paikallaan hiekalla, masentua siitä ko hylkeetki on rantakunnossa ja toivoa ettei palais tällä kertaa ihan niin pahasti ko viimeksi. Hikoilee vain ja meikit ei pysy naamalla jajaja tuntuu että vaikka oisi kuinka vähän vaattehia päällä, nii mikään ei riitä. Vois kirmailla vain alasti ja seki oisi liikaa. Vielä ko mien mikkään vesipeto ole (lol, en osaa uida), nii helpotusta ei sais edes pohjosen jäisistä joista! Okei, ne on kuulemma tänä kesänä ollu jopa yllättävän linnunmaitoa.

Eli jutun yhteenveto: valitan siitä ko on kylmä, vaikken edes tykkää siitä ko on kuuma.

Mutta ois täälä silti voinu olla sen verran lämmin ettei keskellä heinäkuuta tarvii piettää takkia päällä ko lähtee ulos! Tai jäätyä nakkarijonossa, ko lämpöasteita on vain nimeksi. Tai täristä koko päivää peiton alla kylmissään, ko tyhmänä hukannu yön menoissa takkisa. ärärääräär murrurruru angstangst valivalivalivali.

Mutta jos jotain huonoa, niin totta aina jotain hyvääki:

             kesän ekat makosat mansikat takapihalta <3

ps. mansikat, nam. itserusketus, hyi. 

liian vähät yöunet lihottaa ja ovat turmiollisia

Kaiken kattava tutkimus:

http://www.iltalehti.fi/laihdutus/2013071217259209_lh.shtml

Viime viikko on menny aivan liian nopeasti. Huomaan, että miun kesälomaa on jäljellä enää 24 päivää ja mietin miten ihmeessä oon saanu aikani kulumaan. Kuitenkin suurimman osan ajasta oon vain tuskaillu kuinka tylsää miulla on ja kuinka mie aivan hajoan palasiksi täällä kotona ja Lapissa noin muutenkin. Tänään on siis tullu kelailtua kaikenlaista... Hittolainen, tämän kesän aikana on tapahtunu vaikka mitä hyvvää. Ok, huonojaki juttuja, mutta pääasiassa hyviä juttuja. Täällä kaukana pohjoisessa, poissa normaaleista ympyröistä, on ollu aikaa ja tilaa huomata niitä elämän pikkujuttuja joita rakastaa ja joista nauttii.

Se tunne, kun avaa uuden kahvipaketin. Mie oikiasti aivan rakastan sitä tuoksua. Yks toinen täydellinen juttu on se kesän tuoksu, ku pystyy vaan aistimaan että kaikki on vehreää ja herää uudelleen eloon. Nii ja kans vasta sytytetty rööki! Se ku savu lähtee leijailemaan ilmaan. Kirjaston vanhoissa kirjoissaki on se oma juttusa ja wunderbaum täyteiset amiskiesit, hmm, tykkään niistäki. Pojatki tuoksuu usein aika hyvälle, niien vaatteita on sen takia kiva lainata. Got2b:n 2 sexy hiuslakka, jepjep, hyvvää settiä seki.

Parasta krapulamättöä on maailman rasvasin ja suolasin kebaaba kera jääkylmän omenamehun. Telkkarista kivointa mitä voi tulla, on tosi-tv täydellisistä naisista maailmalla, sitä draamaa ja juoruilua! Niin ja lääkärisarjat, miestohtorit on usein niissä niin kovin komeita. Makosinta kotiruokaa on käristys ja karjalanpaisti, ne ruuat joissa miun kaks kotiseutua yhdistyy. Ylivoimasesti huipuinta seuraa on se, jossa voit olla täysin oma ittes. Ilman paineita ja vaikka jotain mokaiski, se annetaan anteeksi. Uskon muuten, että on vaikia saaha koskaan niin hyviä ystäviä, kuin ne jotka on lapsuudessa/nuoruudessa saanu ja joiden kanssa on kasvettu.

Musiikki, hmm... Se on miun elämäni tärkeimpiä asioita. On niin paljon erilaisia sointuja, rytmejä ja melodioita, joista jokainen biisi ja levy tehdään. Ja se määrä muistoja, jotka siihen kytkeytyy; "listening to a song, and remembering all the memories that go with it". Niin hyvässä, kuin pahassaki. Se buustaa ilosta ja surullista meininkiä, niinkö päihteet. Kai sitä vois jotenki sanoa olevasa koukussa musiikkiin, mutta se tuskin vaarallista on. Täällä ollessa on ollu niin mukavaa olla yksin kotona ja kuunnella justiin siitä mistä ite pitää, eikä oo tarvinnu miellyttää kettään. Tykkään kovin monenlaisista jutuista! Miusta genreuskovaisuus on aina ollu niin vajaata.

Tällä viikolla oli kans kiva vältellä porvaristelua, mutta samalla harrastaa sitä. Alkuviikosta kävin fiinisti syömässä ulkona, oikein kebaabamestassa ja sen jälkeen kahvilla kylän huoltsikalla. Oli aikamoista. Yritettiin myös epätoivosesti korjata kaverin bemaria, tai no pojat yritti, itte lähinnä pyörin siinä tiellä ja nauroin. Kävin jossaki välissä jänkien keskellä hyppimässä mättäältä mättäälle rikkauksien perässä, eli hillaa keräämässä. Sen feilasin täysin, keräsin pari kiloa joista sain pari kybää ja joilla sain pari juomaa. Piti ostella kaikkia kalliita alkojuttuja, jotka köyhien opiskelijoiden pitäis vain kiertää kaukaa. Nii ja kalliita tuorejuustoja. Sekä tekoripsiä..... Sen vastapainoks onneks osas hommata halpiskeksejä ja velkoja takasin. Anyway, tili alkaa näyttää kohta nollaa, mutta ehkä se ei haittaa. Oli mulla hauskaa kivvaa mukavaa ja hyvä meno aika usein. Melkein jopa sillonki ku sain yliannostuksia inttijutuista. Mutta kummiski näin ihanimpia ihmisiä ikinä, monia niistä vielä piiiiitkän tauon jälkeen ja silti tuntu niinkö juttu ois jatkunu siitä mihin viimeksi jäi. Nauroin enemmänkö varmaan koko vuonna ja oli onnellista. Rakastan miun kavereita <3

Tässä muutama kuvatus, pääosassa meikä ja meikän huudit, jjeaaahh:

leikkasin kaverin pois etten sais turpaani, löyty rantsult hieno 4-metrinen onkivapa btw

                              

                             epäperinteinen kuva autokaupan pihasta, mitä ja miksi, sitä en tiedä

perinteinen yötön yö kuva kelukosken padolta, jiee

tältä mie näytän tukka sekasin ja suu täynnä porva_risto_juomia

onnellinen kännykkäriippuvainen lempipuuhassaan

ps. uni ei tuu.

pps. fuck.

ees jotain positiivist

http://www.youtube.com/watch?v=7uxIgpKdPKc

Koin tänään täydellisen musiikkihetken, tein ehkä parhaimman bändilöydön piiiitkään aikaan. Bändi nimeltä "pää kii" löysi paikkansa facebookin tykkäysjoukosta ja raivasi tiensä spotifyn soittolistalle. Huhhuh. Entiiä mitä sanois. Yhtyeen ainut julkaistu levy kuunneltu nyt ympäri jo ainaki pari kertaa (sen tekee tosin aika nopiasti ku punk-bändille tyypillisesti biisit ei mitään monta tuntia kestäviä taidepläjäysiä ole, muttaaa..), kajarit täysillä ja jotenki aivan mahtava fiilis yllä! Huippu meininki jo levyllä, en malta oottaa että pääsee näkemään joskus livenäki. Alko harmittaa oikein että jää tänä vuonna ilosaarirock välistä...

Ilosaarirock -12 oli muutes elämäni parhaimpia kokemuksia ikinä! Pikku sateet niissä kolmen päivän huikeissa juhlissa ei paljoa tuntunu, ja enemmän siellä yleisön seassa kastu, ku väkijoukkoon suihkutettiin kylmää vettä että jengi pysyis kuoseissa. Tutustuin moniin kivoihin tyyppeihin ja näin suuren määrän live-esityksiä, joissa oli aivan huikia meininki! Olin varmaan puolet ajasta hukassa omasta porukasta, joihin ei muuten juuri puhelimellakaan otettu yhteyttä. Mutta silti harvemmin mie yksin olin, mikä kertoo vain lisää rokin yleisestä tunnelmasta. Joskus oli tosin ihan mukavaki pikku hiprakassa seikkailla ympäri väkijoukkoa kuunnellen millon mitäki bändiä tai artistia, tuli tavallaan aika vapaa ja vahva fiilis yksin siellä tuhansien ihmisten keskellä. Parasta ikinä. Tarinoita oisi siitäkin ajasta tuhansia, lyhyesti ja ytimekkäästi: kolmen päivän putki, yksi täyslento rapalätäkköön kiitos serkkuni humalan, järjetön määrä tanssia Chisun keikalla, liikaa paskaisia bajamajoja ja aivan liian pitkiä jonoja niihin, kivoja bajamajajonotuttavuuksia, yksi takavarikoitu viinipullo ja yks puoliksi juotu kuoharipullo (mikä seki lopulta vietiin järkkärien toimesta), liian vähä vaatteita --> liian paljon epätoimivia iskureploja, yksi vittumainen punkin purema, draamaadraamaadraamaa JA lopputulos tähän kaikkeen = krapula, josta seurasi kuukauden sairastelu aina silmä-, korva- ja nielutulehduksista keuhkokuumeseen. Mutta totta se oli vissiin sen arvosta!

viime vuojen rokkiedustus......... miksei kukaan käskeny laittaa vaatteita päälle?

Mutta mie laitan nyt luurit korville ja lähen hillaan, ei mulla muuta. Heipsan!


ps. tosi kiva kuunnella spotifysta ihan fiiliksillä jotaki klamydiaa ja yhtäkkiä, tulee joku hiivasienilääkemainos? tupla-annos alapääongelmia.

kun aina vaan tää maailma muuttuu

...pitäis olla hereil, ei pysty nukkuu.

Meikä mie minä mä. Mari Anniina. Kohta 18-vuotias ja elämä edessä.
Kattelin tässä yks päivä vanhoja kuvia itestäni. Entiiä eikö sitä vain ite huomaa, mutta tuntuu etten viimeisen viiden vuoden aikana ole juurikaan ulkoisesti muuttunu. Siitä syystä päätinkin koota yhteen postaukseen teinivuosien kuvia. Järkyttyä niistä kaikista ja tuntea syvää myötähäpeää pikkuteini-martsaa kohtaan. Kuitenkaan katumatta hetkeäkään ja muistaen sen, että olihan mulla perkele kuiten hauskaa!

Kollaasi nro 1. kolmetoistavee

Voi tuota aikaa. Sillon oli vielä pitkä paksu tukka, meikkeinä ripsari ja meikkivoide ja luomukulmakarvat. Kävin sillon ekaa kertaa ikinä kampaajalla, ja siinä lähtiki puolet päästä. Hiuslakkaa uppos enemmän ko pitäis ja rahaa meni kovin mahoton, ko piti kerran viikossa ostaa uus lakkapullo. Saatiin jopa teinikaksoseni kanssa kevätjuhlassa ysien jakama diplomi: "lisää lakkaa, hiukset liikkuu!". Tais muutkin huomata teinimeiningin, ku kouluun ei voinu mennä jos hiukset ei ollu kuosis.. niin rankkaa yläastetta. Naisellisuus oli tipotiessään kun vaatteet oli yleensä kokoa XL ja miesten osastolta, tosin myöhemmin seki meno vain paheni. Asioita mitä nuista ajoista muistan, on miun sekopäinen luonne. Hardcore teiniangstia kotona, energiajuomapärinää kylillä. Tais olla myös nuihin aikoihin maailmanloppu, ko en päässy Tokio Hotelin keikalle... Snif. Tosin niinkö yhessä kuvassa näkyyki, seinällä on aika mahoton julisteita. Hitsi ko ois vieläki net kaikki tallella.


Kollaasi nro 2. neljätoistavee

Edelleen meno aika teini. Hiukset lyheni vain hetki hetkeltä, enkä voi käsittää miten oon voinu elää nuin lyhkäsellä tukalla... huihui kuiten. Väri vaihtui punamustasta ruskeaan josta taas mustaan. Sekin vaihto johtu siitä ko ihastus (elämäni rakkaus niinköh) tykkäs enemmän mustatukkasista, joten pakkohan se oli värjäillä sitten. Kaikkia sitä oliki valmis tekemään poikien takia! Ilman meikkiä ei missään nimessä voinu mennä kouluun, mutta helevetin isossa t-paidassa jota koristi sarjakuvasankari kyllä pystyi täysin ilman mitään ongelmia, hassuja juttuja. Itsetunto ei ollu kohillaan, mutta ei taia olla kovin monella muullakaan murrosikäsellä. Lohdutin sillon itteäni sillä ajatuksella, että kunhan vanhenee, nii ongelmat katoaa.. Kunnes äiti laittoi miulle kiviä taskuun ja palautti maan pinnalle.

Kollaasi nro 3. viistoistavee

Naisellisuus alkoi pikkuhiljaa nostaa päätään! Sitä alkoi enemmän ja enemmän huomaamaan, että hetkonen, miustahan on vallan tulossa nuori naisihminen. Jättimäiset hupparit alkoivat yhä useammin jäädä vaatekaapin perälle ja parasta huvia oli lähtiä Rolloon tuhlaamaan. Siks olinki ysiluokan keväällä töissä Mediapexillä, että saisin lisää shoppailurahaa, hihi! Ärsyttävä duuni, mutta kyllä ne kaikki uudet vaatteet lohdutti aivan tarpeeksi. Se oli vielä sitä kilttiä aikaa, kun känneihin riitti sixpäkki lonkeroa ja röökinpolttaminen tapahtu aina muualla kuin kotona, niin oivoi sen rahansäästymisen määrää...

Kollaasi nro 4. kuustoistavee

Pitkäaikainen musta sai kyytiä! Tuttu ja turvallinen maailma katosi ja sen jälkeen tukka olikin vaaleanruskeasta oranssin kautta melkein jo blondiakin. Suuria muutosten aikoja muutenkin. Ensimmäinen vuosi amiksessa, kaukana kotoa, rajua itsenäistymistä ja identiteetin hakemista. Uusia kavereita ja ympyröitä. Kun äidin valvova silmä oli korkialla pohjosessa, poissa mielestä, tuli myös napattua ensimmäiset lävistykset. Kulmakorun mamma jopa hyväksyi, mutta huulikoru oli aivan karmea.... Kuulemma. Kiitos vain äiti, mieki sinua <3 Mutta koska asenteena "miun keho, miun päätökset", huulikoru pysyi vielä piiitkän aikaa paikallaan. Oli muutenkin hauska tehä päätöksiä ihan omilla aivoilla. Osa niistä ei kyllä välttämättä mittään parhaita mahollisia ollu, mutta en mie jaksa tuhlata aikaani niien katumiseenkaan.

Kollaasi nro 5. seittemäntoistavee, nykyhetki

Huomasin muutes, että otan aina samasta kulmasta ittestäni kuvan, tolleen pikkusen kallellaan. Aika nolova. Enkä voi muuten käsittää tätä miun ikää. Huih, kaks kuukautta ja yheksän päivää, niin oon officially täysi-ikäinen. Voi sitä olemattomien rahojen menon määrää! Ja voi tätä ikävää miun punasta tukkaa kohtaan! Yliärsyttävän vaikia piettää hyvää väriä yllä, mutta just värjäyksen jälkeen, niin olihan se aivan bueno. Muutama kuukaus sitä onnellisuutta kestikin, kunnes iski totaalikyllästyminen ja länttäsin mustan värin jälleen päähän. Siinäkään ei kyllä kauaa menny, kun sain siitäkin jo tarpeekseni ja jotain piristystä oli saatava! Nyt oon tämmönen puolikas red headed slut, ja tuntuu etten jaksa tätäkään enää kauaa.... Oon aika vaikia ihminen tämmösissä asioissa, kun mikään ei koskaan riitä ja turhaudun kaikkeen hetkessä. Koko ajan pitäis olla jotaki uutta, jännää ja hienoa. Siks varmaa seurusteluhommat ja koulunkäynti on välillä turhan vaikiaa. Mutta kummiski, uutta tukan väriä suunnitteilla, uusia lävistyksiä suunnitteilla (heti kunhan saan kielikorun takasin!) ja uutta kämppää suunnitteilla, uusi koulu, uusia ihmisiä ja kaikkea muutakin uutta. Välillä pittää muisteloida vanhoja, niin jaksaa taas kattella tulevaisuuteenki. Ja ai että mie oottelen sitä innolla!



Äää. Paljon omaa naamaa yhessä tilassa. Mutta kai tääki oli tehtävä, höpöltä vain tuntuu. Kuinka paljon on oikiasti tapahtunu viiessä vuojessa? Aika menny nopiaa, joten missä välissä nää jutut on tapahtunu? Ja kai mie olen vähän saattanu muuttuakki. Thank god.

hämmentäviä hetkiä

Jännä juttu... Vakiintunut elämä jatkuu ja unirytmi on perseellään. Onneksi meiän olohuoneen sohvalla on kiva istuskella ja katella dr. philiä. Hieno mies, hienot kalapuikot. Btw, pojat on jo useamman kerran uhannu viedä tän sohvan meiltä, mut voin vannoo että oon sen verran juurtunu tähän, että ei ne ainakaan ilman mua tätä saa. Ja siinä vaiheessa ku mie tuun messiin, niin kellään ei oo enää kivaa. IHIHIHI. Paitsi miulla. 

Aattelin ilmottaa tässä samalla senki, että uskon kovasti kohtaloon ja karman lakiin. Kaikki ei vaan mitenkään päin voi tapahtua sattumalta. Kaikkeen on joku syy. Ja ainaku teen jotain pahaa jollekin, niin mulle tapahtuu jotain pahaa. Nii, ja päinvastoin. Muttakun negatiivinen ja kiero mieli, puhutaan vaan pahuudesta. Hmm, ottaisin esille esimerkkejä, mutta jos joku sattuu tätä tekstiä vaikka oikiastikkin vilasemaan, niin ehkä on parempi piettää tietyt asiat vain itellään. 
Tämmönen nopia esimerkki yleisesti kuitenki: jos oon ollu tietosesti tekemässä jotain väärin, vaikkapa huonoja valintoja tai moraalisesti arveluttavia tekoja, miun tielle on tullu esteitä. Vähänniinkö semmosiksi risteyksiksi tai taukopaikoiksi, tavallaan hidastamaan menoa ja antamaan vielä mahollisuuden muuttaa suuntaa. Joskus hyvinä aikoina suunta muuttuu, heikkoina hetkinä ei. 

En tosin myönnä olevani mitenkään paha ihminen, ja tuskinpa sitä olenkaan. 

Niin ja sit se kohtalo. Kun kuulen jonkun sanovan fraasin "kohtalo saattoi meidät yhteen", en välttämättä epäile sitä lainkaan. Joskus kahden ihmisen väliselle kohtaamiselle on voinut olla niin paljon mutkia matkassa, etten luottaisi sitä täysin sattuman piikkiin. Jotenkin se kohtalo on siellä vedellyt juuri oikeista naruista, ja me sätkynukkeina sitä totelleet. Se on oikiastaan aika siisti homma, jokanen tyyppi tässä elämässä on jostakin syystä mukana. Osana isompaa kokonaisuutta. Muutamat käy vaan kääntymässä, jotkut kestää vähä pidemmän ajan ja kivat hassut läpi elämän.
Surullista sinänsä, ettei aina ole omassa päätäntävallassa keitten naamoja sitä saapi kattella. Välit voi mennä helposti, jos väliin tulee pitkä matka, muita ihmisiä tai pari metriä maatamultaahiekkaa. Vittumaisimpia on ehkä erimielisyydet, riidat ja väärinymmärrykset joita kukaan ei koskaan selvitä. Yritin tässä pari kuukautta sitten selvittää yhtä semmosta. Se oli oikeastaan aika hassu juttu. 
Mutta ehkä voisin perua pari aiempaa sanaa (ja kyllä, helpoin olisi pyyhkiä se teksti pois ja kirjoittaa uudelleen ja jättää tämmönen turha selitys pois, mutta tänään oon tämmösellä tuulella), kaikista vittumaisin tilanne on: sie oot ollu jo usiamman vuojen toisen kaveri, enemmän ja vähemmän näkien, kuitenki aina hyvissä väleissä. Sitten, aivan yhtäkkiä, tämä kaveri lopettaa yhteydenpidon. Yrität aina välillä jutella jotain, kaverin asenne on luokkaa "i don't give a fuck". Mietit pitkään syvällä pienessä mielessäsi, mitä olet mahollisesti tehny väärin. Vastausta ei koskaan kuulu, mutta joku kaunis päivä tämä kaveri ilmoittaa jälleen olemassaolostaan, juttelee kuin mitään välirikkoa ei olisi koskaan ollukkaan. !wtf? Nojoo, shit happens.

On muutes melkosen kuumottavia ajatuksia näin aamuyöstä, ehkä pitäis lopettaa kahvinjuonti, että elimistö sammuttais ittensä semmosessa turvallisessa vaiheessa. Ennenko tulee liian hämmentäviä juttuja julkisuuteen. 
Unille on paineltava, kaakaomukin kans vanhoja aku ankkoja lukemaan. Sitä ennen iltarööki ja hampaiden pesu. Huomenna jaksettava puunata kämppä kuntoon ennenku porukat saapuu paikalle.. 

Joten hyviä aamuja ja unia ja iltoja ja päiviä!


ps. kävin tänään palauttamassa pulloja! sain seittemän euroa ja kakskytäviis senttiä. niillä ostin maitoa, pitsapohjia, tonnikalaa ja ananasta, sit tein pitsaa, ja ne oli aika hyviä. ja keitin kaverille kahvia, johon laitoin sitä maitoa. niin ja kastelin kukat! ja söin kaikki äipykän suklaat. ja otin lakanat pois kuivurista. ja melkein ajoin nurtsin, mutta ihana naapuri ehti ensin. siinä välissä kuuntelin ihmissuhdeongelmia ja illan päälle koin paniikkikohtauksen pitkästä aikaa. nyt iski kaakaohimo ja aamukahvimaidot on äkkiä tuhottu. jännää tämä elämä.

pps. kuulin kans ehkä tähän asti hassuimman syyn sille, miks pussailla silmät auki. voi kuulemma nukahtaa muuten. aika epäkiihottavaa suuteloa pittää siinä vaiheessa olla.

suomirokkiyön soittolista:

e.v.v.k.
näin kulutan aikaa
pahempi toistaan
tämän taivaan alla
jeesus tulee
ekstaasiin

mulla on plääni!

Fridaaaayyyy!! Tuli ja meni. Ja niin kävi myös ton lauantain ja sunnuntain kanssa. Suunnitelmat oli suuret, toteutukset ei. Se ei silti oikeastaan liiemmin haittaa, miulla oli oikein mukavan lepposa rentoiluviikonloppu ilman viinaa ja kauhiaa sekoilua, ja ehkä ihan hyvä niin. Tosin perjantaina neljän juoman jälkeen halusin lisää (paaaaljon kaikkea) ja meinasin huonona ihmisenä sortua porukoiden viinaksien sekaan, mutta onneksi sieltä ei löytynyt mitään hyvää ja halpaa. Meinasin tosin testata Ridgeview(?) nimisen kuohuviinin, mutta herrajjumala oikiasti ei tämmönen köyhä opiskelija ostele nuin vain kolmenkympin kuplivia takasin! Niin ja oon myös kuullu juoruja että mitä kalliimpaa, sen pahempaa. Tosin naapurin setä kerto joskus, että jos joku päivä haluan selvittää että rakastaako mies oikiasti minua, niin jos se ostaa miulle maailman kalleinta shamppanjaa, nii sitte on tosirakkaus kyseessä (vaikka seki kuulemma maistuu aivan tiskivedeltä). Mutta koska tilanne ei ollut nyt se, niin thank god, laitoin sen takaisin kaappiin enkä antanu sen räjähtää pakastimeen tai luikahtaa kurkusta alas. Ihan riittävän hauskaa oli kattoa vierestä toisten känniääliöilyä ja olla onnellinen, että darra kiertää tämän tytön erittäin kaukaa.

Lauantai. Sama ongelma kuin perjantaina. Muutaman skumppalasillisen ja lonkeron jälkeen, viinanpiru koetteli ja rankasti. Huuhhuh, oisin varmaa rukoillu polviltani vesilätäkössä allahia ja jahvea siitä hyvästä, että sieltä taivahasta olis joku kaljakori tippunu. Pelottavan alkoholikeskeistä tämä teksti nyt, minä sennnnkin.

Anyway, launtainaki oli mukavaa! Kävin naapurissa tekemässä ja syömässä susheja, jotka oli muuten aiiiivan helvetin hyviä. Siis oikiasti, pakko tehä niitä joskus uudelleen. Kivaa pikku näpräämistä pyöritellä niitä sushipötköjä ja laitella sinne väliin kaikkea hyvää, esim katkarapua, avokadoa ja kurkkua. Hitsivie, se oli ihanata. Hihi iloista oli myös käyä katsastamassa kaverin "uutta" autoa. Pikkusen vain kilisi ja kolisi, ko vähä enemmän kaasua paino, ja en toki ollu yhtään paskana ko semmosella takavetosella veteli pitkin sorateitä... Onneksi ampiainenmehiläinenpaarmaherhiläinenjokuihankamala piti miun mielenkiinnon muualla. Ainut osa miten alkoholi tähän päivään liittyi oli vain Pussikaljaelokuvan muodossa, ja se oli juuuuust jees.

Mutta pakollinen info tähän väliin: mulla on suunnitelma. Päätin tarttua ongelmaani helvetin huono unirytmi. Vakiintunut elämähän on aivan sieltä syvältä, ja haluan vältellä sitä mahollisimman pitkälle asti. Perjantai-iltaan asti luulinkin, että minun nukkumaanmenoaika kellonaikaan aamu ja herääminen sitten kun viisarit näyttävät päivää, olisi melkoisen epävakiintunutta. Karu totuus iski suoraan päin, kun ystäväni ilmoittikin sen olevan loppujen lopuksi aika vakinaista jos se joka päivä tapahtuu. Ja voi ko miulla on niin ikävä sitä tunnetta, ko uni saapuu jo ennen kahtatoista ja herää _aamulla_ siis niinkö oikiasti AAMULLA eikä neljältä päivällä keittämään kahvia. Se vain on niin ihana herätä silleen hyvissä ajoin esim. kymmeneltä tietäen että ehtii duunaillakki kaikennäköstä päivän mittaan. Joten tänään, juurikin tänä aurinkoisena kesämaanantaina suuri hetki nimeltään "nukkumatin huorausreissut kieltoon" tapahtuu. Lyhykäisyydessään suunnitelma on tämä: mie pysyn valveilla koko päivän, vaikka väkisin. Juon aivan överisti yli sallittujen rajojen kofeiinipitosia juomia, alotellen tässä piakkoin aamukahvilla ja myöhemmin päivällä kiskon muutamat viilentävät batteryt. Päivän ohjelmana kattoa aivan homona muumeja, ajella nurmikkoa ja hakea opintotukea. Just hyviä juttuja. Sit illalla kivsusti ennen puoltayötä hautautua peittojen uumeniin ja nauttia nukkumaanlaittamisesta.

Mutta nyt, muumeja kahvia ja aamuröökiä. Uhraudun ulos sääskien syötäväks. Heipsan!

Ps. Toivottavasti naapurit ei tapa minua.... Kohta on vain pakko laittaa kajarit täysille ja ottaa kaikki ilo irti tästä yliväsymyksestä ja tanssata menemää!

Pps. Youtubessa pyörii Cheek................ mitä mulle tapahtuu???????

mie aloin romantisoia rappioo

Harvinaisia hetkiä näillä korkeuksilla, aurinko häikäsee silmiin ko ulos astuu ja sortsit jalassa ei tunnu missään nimessä kylmältä. Kovinkin iloinen olotila. Kahvikin maistuu terassilla oikein makialta. Ja mitä mie silti teen? Istun sisällä kirjottelemassa koneella, aika noloa. Toivottavasti kukaan ei saa koskaan tietää tästä.

Eilinen oli mukava päivä. Mitään erikoista ei kyllä tapahtunu, mutta naapurin tyvären kanssa pietettiin hauskaa! Monta tuntia paskanjauhantaa, pojista puhumista ja rönellä käyntiä. Oltiin myös välillä melko hurjia ja käytiin ajelemassa varuskunnan metiköissä, joista ei tieten löytynyt mitään muuta ko jäätäviä sääskiarmeijoita. Piti mukamas rauhassa istua rannalla ja syödä jätskiä, mutta koska sääsket tykkäs meistä enemmän ko me niistä, päätettiin pysyä vain tiukasti autossa!

paskanen peili

olevinnaan nättiä sodankylässä

matukka oli aika makosa lotisko @ kelukosken pato

Niin, ja aloin tässä myös miettiä miun omaa siisteysasteikkoa. Siis u know kuinka cool mie niinkö oon!!11!!! Tai sitten sitä ko mie olen ollu tässä neljä päivää yksin kotona ja kuinka paskasta täällä jo on vaikka mielestäni mie en ole vielä kovin pahhaa kaaosta voinu saada aikaan. Näköjään olen, joten voisin jopa harkita semmosta semitarkkaa siivouspäivää. Kukatki voisin tänään taas kastella, vaikka neki on jo vallan ehtiny nuokahtaa. Eikä kuulemma ennään mikään sen jälkeen auta. Vaihtoehto two: tänään vois sittekki käyä vain kukkakaupassa. Leikkiä semmosta tosi ilosta kotipuutarhuria.

melkein kuollu kukkanen

Samalla mie oon alkanut pohtia omaa naiseuttanikin. Mien osaa piettää kukista huolta (kyllä, olen tappanut mm. ylihelpon kaktuksen ja bambunoksan), mien tykkää siivota ja en osaa tehä enempää ko yhtä asiaa kerralla. Jos vain kehtaisin, niin mie olisin 24/7 kollarit jalassa ja ylisuuri XXXL-kokonen kirpparilöytö flanellipaita päällä. Koska sosiaaliset paineet ovat liian kovat, niin pakko se on välillä pukeutua niinkö ihmiset.

Enkä mie inhoa varmaan mittään niin paljoa, ko olla kuvissa. Varsinkin jos on jotku juhlat ja pittää ottaa jotaki yhteiskuvia, niin ai että mie olen ahdistunu! Suurimmassa osassa niistä mien edes kato kameraan päin vaan tuijotan ujona maahan tai käännän pääni poies. Esim. rippijuhlat oli aivan tuskaa, ko piti seisoskella joku puoli tuntia vain kameran edessä. Posket alko kramppaamaan siitä hymyilyn määrästä, ja koko ajan ympärille tuli sukulaisia poseeraamaan ja piti näyttää onnelliselta. Huhhuh, onneksi se on käyty jo vuosia sitten ohi!

onnistunein kuva miusta ikinä: katon poispäin

mekko päällä ja viikate käessä ysiluokan päättäreiden jälkeen, naisellista eikös?

Nytten tämän kaiken kirjottamisen jälkeen (koska miehän kirjotin aivan mahottoman romaanin niinköh), kone alkaa hurisemaan siihen tahtiin, että lottoon tämän räjähtävän aivan heti justiin. Voisin sammuttaa sen hetkeksi, kehitellä itelleni elämän, kenties syyäkki jotaki ja lähtiä suihkuun. Heipsan ja goodbye!

Kirjotteluhetken biisilista:

loppupeleissä

romantisoi rappioo

ei toivottu lastenlaulu

viimesii

passaa ne eurot

ja hävettää myöntää: spaceman

näänänänäänää

Yea right.
Olotila: yliväsymys
Mielentila: kepee
Paikka: liskodisko

Edeltävä viikko meni melkosen vauhdikkaasti (noot!). Okei, tilannehan oli alkuviikosta aika huolestuttava viikonlopun, jussin ja elämän suhteen. Keskiviikkona päivän paras viihde oli käpsytellä kamulin kanssa kylille ostamaan sukkahousuja ja röökiä. Ainii, ja es. Oikiasti, huhhuh. 

Tein myös hidasta henkistä itsemurhaa kuuntelemalla vapaaehtosesti Petri Nygårdia. Huhhuh pt. 2

Onneksi synkän yön jälkeen thuuuuuursday koitti ja sisäinen aurinko alkoi pikkuhiljaa paistaa. Ulkoinen Suomen kesästä johtuen ei. Mutta kummiskin, eräs hyvä ystäväni pääsi vapauteen armeijan harmaista eli toisin sanoen tj 0 (!!!) ja sitä oli aivan välttämätöntä lähteä juhlistelemaan! Alkuperäsen suunnitelman mukaan miun oli tarkotus pysyä kaukana päihdyttävistä aineista, mutta koska kello läheni yhdeksää, päätöksiä oli tehtävä ja vierustoverillä oli hyvää kalanruotoviiniä, suuntasimme kohti alkomahoolikauppaa. 

kävimme myös paikassa laguuni, siellä oli meidän toveri hyttysiä

hymyilytti hyttysistä huolimatta

.

käsiä tassuja handuja

Iltahan kului melko leppoisasti ja hyttysistä huolimatta, joita muuten paikassa Moskuvaara oli aivan helevetin paljon, oli aikas onnistunut. Loppu iltayöaamu meni tovereiden luona jumitellessa, jossa telkkarissa pyöri maksu-tv ja kalja oli lämmintä. Niin ja nukkumaanmeno veny aivan liian pitkälle. Siitä johtuen itse jussiaatto meni käytännössä kokonaan ohitte ja ajanvietteenä toimi digiboksin tallennukset. Tosin siinäki aamuyöstä se oli taas lähettävä maailmalle, mutta ei se mitään. Tänään on ollu oikein makosaa taistella väsymystä vastaan! Aseina kahvi ja liian kovalla soitettu musiikki.

Ja ihan btw, sain hyviä neuvoja tässä näin. Totuus ja faktahan on se, että noin parisen kuukautta ja paljon päälle, niin on tämäkin tyttö täysi-ikäinen. Sitä päiväähän tässä on melkein kahdeksantoista vuotta odoteltu, joten olo on harvinaisen ilonen ko se vain lähenee. Mutta neuvo tähän hetkeen oli se, että minun pitäis nauttia näistä alaikäsyyden ajoista mahollisimman paljon vielä ko voin. Tottakai miun reaktio oli että miksi kuiten? Kuulemma syy tähän on se, että kuinka helpolla mie vielä pääsenkään. Minun ei tarvitse käytännössä huolehtia vielä mistään, esim. elämäni aikana minun ei ole tarvinnu yhtäkään laskua maksaa, juurikaan töissä käydä ja saanu muutenkin viettää melko huoletonta ja vastuutonta elämää. Niin, ja hävettää melkein myöntää tämä, mutta vasta noin vuosi sitten pesin ensimmäistä kertaa pyykkiä. Täysikäsyys ja aikuisuus ei ole onneksi sama asia, muutenhan tässä oltais jo hiukkasen kusessa. Ajattelin elää pilke silmäkulmassa.

Toinen mainitsemisen arvonen asia: meillä jokasella ko on kuitenkin vain tämä yksi elämä, niin se ois tärkiää mennä se läpi täysillä. Vapaasti. Nautintoa itselleen tavoitellen ja unelmoiden niistä asioista, joita on halunnut jo pikkutytöstä asti ja tehdä töitä niiden toteuttamiseen. Eikä pidä alistua vaan miellyttämään toisia, vaan tehä ne asiat just niinkö ite haluaa. Esim. mie en halunnukkaan hoitajaksi, niin en mie sitä koulua tyhjään käy vielä monta vuotta. Vaikka sitä aina sanotaanki, että vuos sinne tai tänne, äkkiä se aika mennee eikä sillä vuodella ole merkitystä, niin en mie ainakaan halua heittää hetkeäkään enempää hukkaan siitä ajasta ko mie olen nuori, villi ja vapaa.

ihan vain siksi koska pikku myy

Näytön oikeassa alakulmassa olevat numerot kertoo nyt semmosta tarinaa, että vois ehkä olla jo aika mennä peiton alle piiloon. Guutnait!

kato mä lennän taas, meen läpi seinän!

Ei luoja kuiten mitkä sanat tässä Asteen uusimmassa biisissä. Ja mitä mie teen? Kuuntelen sitä ihan fiiliksissä ehkä viidettä kertaa repeatilla Spotifystä. Huhhuh, mitä täällä tapahtuu...

Mie nyt tässä pikasesti aloin miettimään mahdollisia syitä tälle miun väliaikaselle mielenhäiriölle. Päähän tippuu niitä muutama, ja tässä niiden sulava yhdistelmä kera muutaman kivan viikonloppu yksityiskohdan:

Juttuhan meni sillälailla, että kuten jo aiemmin mainitsin, niin Sodishuudeilla oli nyt menneenä viikonloppuna Filimipoikki-meiningit! Menohan oli lauantaina aika huipussaan, kun alkuillasta lähin naapuriin istumaan iltaa ja samalla tyhjeni skumppapullo jos toinenkin. (Tässä vaiheessa pitäis varmaan olla hieno selostus miljoonien kuvien kera siitä mitä kaikkia kivsuja vaatteita mulla oli päällä, mutta tyydyn nyt mainitsemaan vain sen että mulla oli vaatteet päällä.) Kuulostaa aika ylifiiniltä illanvietolta skumpan osalta, mutta tais olla kaikkia muuta ko sitä. Ja koska paikalla olivat minä ja miun huono viinapää, hihityttää alko jo kovinkin aikasessa vaiheessa. Ilta ei tietenkään loppunut siihen, ei lähellekkään. Pihalla paisteli aurinko läpi yön ja sitä horjuiltiin vielä neljältä nakkarijonossa ilman pienintäkään ajatusta nukkumaanmenosta. Enkä mie tainnu edes tilata sieltä mitään? Henkinen tuki ruuan ostossa on parasta ikinä. (Ihan btw, käytän sanoja "parasta ikinä" lähes kaikkeen liittyen... Pitäis lopettaa se, kaikki ko ei vain voi olla parasta ikinä.)

miun kesäjuomat oli ihan makian värisiä

Mutta anyway, hyvä meno jatku onneksi vielä nakkarilla notkumisen jälkeenkin. Pikkuisten mutkien jälkeen päädyin parin kaverini kämpille, jossa tämä ihanainen spaceman jo soikin! Muistan lähinnä tilanteesta sen, että järkytyin kyseistä biisivalinnasta, aivan mahoton. Varmaan haukuinkin muutamaan otteeseen kuinka hirveää paskaa se on. Koska niinhän se on, kuunnelkaa edes kerran se läpi ajatuksen kanssa. Kun tätäkin biisiä on studiossa pyöritelty sen tarkotuksena on ollut varmasti olla vain fiiliksen nostattajana monelle tulevalle viinanhuuruiselle ja kostialle illalle. 

"ootsä lammas? vai leijona?
makaisit sä vaan pimeessä peiton alla?
se ei futaa neito sen lupaan
pannaan se peitto heilumaan"

Mitä enemmän kello alkoi näyttää, sitä paremmalta huonotkin kipaleet alkoivat kuulostaa. Tärkeintä oli se, että edes jotain musiikkia kuului sekavan jutustelun, kaljanjuonnin ja tupakan käryttämisen taustalla. Samassa suhteessa, jos vain oikein muistan, myös juttujen taso alkoi hiipumaan aamua kohden. Ja samalla kun juttujen taso hiipui, alkoi myös päässä mukavasti himmetä. Ja samalla kun päässä himmeni, taustalla soi tämä.

Hehee, oli muuten aamulla (lue: puoli kolmelta päivällä) vähemmän kiva herätä ukkosen jyrinään ja Matlockin ääneen, joka kuului telkkarista. Samalla tajusin myös avata puhelimeni, joka oli sammunut yön aikana yhtä taidokkaasti kuin omistajansa. Se alkoi näpsäkästi piippaamaan, ilmoittaen näytöllä tekstiä "7 saapunutta viestiä". Mamma oli ollut jälkikasvustaan lievästi sanottuna huolissaan, kun viimeisin tieto oli että tyttö huitelee aamuyöstä pitkin kyliä. Onneksi, noin kymmenen tuntia myöhemmin, tämä tyttö saa ladattua puhelimensa ja ilmoitettua mammalleen olevansa edelleen elävien kirjoissa. Tai ainakin melkein. Päässä pyöri semmonen karuselli ja semmosta vauhtia, että heikompaakin peljättäis. Tärisyttikin enemmän kuin minkään maanjäristyksen aikana ikinä missään. Sängystä ylösnouseminen vaati jo ylempiä voimia ja pumppu löi lujempaa ko Tauski vaimojaan. Olin varma, että tähän ei edes avaruusmiehet auta. Olin oikiassa, tähän oloon ei auttanut yhen mikkään.

Monia tunteja myöhemmin, kun ruokakin alkoi jo pikkuhiljaa maistua, sain puhelun hyvältä ystävältäni. Hän päätti tulla käymään meillä, sillä hän halusi avautua omista yöttömän yön seikkailuistaan. Parin tunnin kikattelun ja hihittelyn seassa ystäväni rallatti radiohittejä Cheekin Jossusta Prinsessoihin ja Astronautteihin. Jossain vaiheessa tässä hittikokoelmassa esiintyi myös Spaceman, joka vain juurrutti sen vielä pahemmaksi korvamadoksi, joka ei lähtisi millä tahansa lääkkein. Sillä tässä minä istun vaan, koneella kuunnellen biisiä josta en oikiastaan edes pidä. Silti osaan varmaan kohta jokaisen sanan ulkoa ja hyräilen sitä yhtenään. Perkeleen ylituotetut radiobiisit, oikiasti, mitä teille tehään että te saatte miut aluks inhoamaan teitä, sen jälkeen rakastamaan ja ennenku ehdin teidät koneelleni ladata, jo kyllästymään? Nää on jotain alakerran jäbän juonia.

Ainiin. Tämän, näköjään aamuyön, projektina olisi myös alkaa kirjoittaa kirjettä ystävälleni Joensuuhun. Mietimme eräs ilta sitä, kuinka vähän enää nykyään ihmiset kirjoittelee toisilleen (ihan niinkö oikialla kynällä ja ihan oikialle paperille) ja kuinka mukava oisi jos joskus semmoinen vanha kunnon kirje postiluukusta kolahtaisi.

kynäarsenaali on vähä kiven alla ku sitä vartioi tuommonen söpöli

Nyt lähen etsiskelemään kynää, joka ei ole rikki ja paperia joka oisi puhdasta. Heipsan!

kaikki unelmat ei ole mahdottomia

Huomasin sen tänään! Luurista alkoi soida Julma-Henrin Punainen aamulla kello kymmenen ja muutama minuutti päälle, eikä se edes haitannut, vaikka nukkumaanmeno viivästyikin pitkälle aamuun. Puoliunessa painoin vihreää luuria ja puhelinlankojen toisessa päässä muisti minua kouluni opo. Kerrankin koululta tulee puhelu mikä on täynnä hyviä uutisia, eikä kuumottelua poissaoloista. Yhteishaun tulokset oli vihdoin julkistettu, ja tittididdidii, olin jollakin ihmeen kaupalla päässyt audiovisuaalisen viestinnän kuva ja ääni puolelle. Juurikin sinne minne olin halunnutkin. Aika makosaa.

tässä lisäinfoa alasta!

Kaksi vuotta sosiaali- ja terveysalalla oli melko lailla ajantuhlausta. Ylisuuri määrä poissaoloja kerty, kun kinostuskiikarit olivat päivä päivältä enemmän tai vähemmän hukassa. En toki sano etten siellä oisi mitään oppinu, kyllähän sieltä paljon sai tietoa ja neuvoja ihan elämäänki. Mutta isoin opetus oli varmasti silti se, että eihän se miun ala sitten kummiskaan ollut, vaikka ihan varma siitä olin ysiluokan keväällä. Hui, ku miettiiki aikaa Mari viistoistaveenä, niin eihän sitä herranjumala ollu sillon hajuakaan mitä sitä elämältä tahtoopi. Ihan pitäis lailla kieltää, että sen ikäsenä pitäis jotaki valintoja tulevaisuutensa suhteen tehhä. No okei, joiltaki ja varmaan aika monilta se onnistu. Itellä kun kuitenkin ollu aina periaatteena se, että koulut käyään loppuun eikä lusmuilla ja vaihella aloja ja lopulta syrjäytyä sossupummiksi, niin oli aika kova pala tajuta se, että nyt joutuu kääntymään periaatteitaan vastaan. Nyt niitä vastaan on käännytty ja rajusti, eikä kaduta sitten tipan tippaa! Vaikka aika kaukana sossupummiudesta tässä ollaan. Eikä mulla nyt ole tieten niitäkään vastaan mittään, jokanen tallaa tyylillään.

tämä kansio lähti poistoon nyt heti hep

Niin, ja sekin vielä että ulkona näyttää melkein kesäseltä ku aurinkoki paistelee pitkästä aikaa! Oli mukaisa istua terassilla, juopassa siinä kahavia ja poltella rauhassa tupakkia, ko ei ollu edes kylmä ja kiire päästä äkkiä takasin sisälle. Sisältä kaiku seinien läpi lempimusiikkia ja pää täynnä suuria suunnitelmia! Tästä on hyvä jatkaa päivää eteenpäin.

jiaaa!

Tässä vielä ne muutamat kivat jotka taustalla soi:

mortteli

siivouspäivä

sätkät tiskit breikit

kello on kolme yöllä

Eikä väsytä. Nukkumatti on ryhtyny pihtariksi minua kohtaan, eikä näköjään tääkään yö ole poikkeus. Jos ei irtoo, niin sit ei vaan irtoo. Hmm, en edes muista millon viimeksi sitä olis ollu unilla jo ennen keskiyötä. Unirytmini on suoraan sanottuna aika suolesta, ja erittäinki syvältä sieltä. Tulleepi kohta suusta ulos. Mutta ehkä se ei näin kesällä haittaa, ainakin hyvä syy kirjottaa tekstiä, kun sitä virtaa enemmän ko monikaan laki sallisi. Muutenkin kesän vietto näin pohjosessa kuin Sodankylässä vaikeuttaa unensaantia aika näpsäkästi, ko aurinko ei täällä taho laskia olleskaan! Rebel sun.

midnight sun @ sodankylä

Hmm, kesä. Moni odotti sitä talvella innokkaasti, ja sekin into vain nousi kun kevät ilmotti tulostaan. Ennätyshelteitä ympäri suomea ja talviturkit lenteli päältä aiemmin kun pitäis. Samalla iski mahoton koulustressi kun vuoden aikana pinoutuneet rästitehtävät piti saada tehtyä ennen kuin suvivirsi raikais.
Monelle kesä tarkottaa töitä esim. metsää istuttamassa, festareita ja reissaamista! Litroittain viinaa ja jäätelöä,  ihon paahtamista hiekkarannoilla ja joillekki raukoille inttiin lähtöä, true-kingeille sieltä pois pääsyä. Eli kaikkea ihan mahtavan hyvvää!

Miulle se tarkotti lähinnä kotiin "pääsyä". Mmm, Sodankylä... Siitä on tehty hei biisiki!

"Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.
 Kesä saattaa olla lämmin, vaan ei näin ylhäällä."

Jep, täällä ei nyt ole enää kovin lämmin. Muthei, on miulla silti rusketus! Suoraan purkista, sponsored by Garnier. Ihanaa pirtsakkaa oranssia väriä! Kivoja läiskiä siellä täällä, ja ah se tuoksukin mikä siitä aineesta lähtee... Ja kyllä, myönnän julkisesti käyttäväni sitä. Mut miettikää niitä terveydelle kivoja juttuja siitä, kuitenki auringonvalo aiheuttaa syöpää ja iho vanhenee jne. Siis koska tupakkahan ei ihoa vanhenna, tai itseruskettava ei sisällä mitään haitallisia kemikaaleja. Jepjepjoo, kaikella on puolensa.

Tässä kohtaa pitäis olla söpö kuva porkkanasta, en tajua miksen löytänyt sellasta mistään.

Mutta jottei koko teksti menis ihan pelkästään porkkanoista tarinointiin, pakko pikkuisen angstailla. Sitä kun on vuoden viettänyt aikansa Joensuussa opiskellen, näkien kavereita ja muuten vain ympyrää pyörien, on aikamoinen muutos tulla taas kahdeksi kuukaudeksi kotiin vanhempien valvovan silmän alle. Mieki olen kuitenkin rakentanu elämäni Pohjois-Karjalaan, jossa miulla on lähes kaikki tärkeät asiat elämässä. Siellä on suurin osa kavereista ja piireistä joissa on tottunut olemaan. Täällä kun majailee, se on vain lähinnä itään ikävöintiä! Sodankylässä miun elämä on enimmäkseen niiden harvojen kavereiden näkemistä, välillä vedetään pää täyteen päihteistä ja loppuaika vietetään internetin ihmeellisessä maailmassa. Toki telkkarin kesäuusinnatkin on melko tutuiksi tullu tässä... Eilen muuten tuli teemalta dokkari seksistä miehitysajan Ranskassa, huhhuh. Jostain syystä en jääny tarkemmin tarkastelemaan sitä.

my best friend and I @ Joensuu

Kai kuitenkin tästä kesästä on jotain iloaki! Tosin se hälvenee aika hyvin kun lämpömittari näyttää plus kolmea. Mutta okei. Ulkona on oikiastaan aika nättiä, valosa yö ja puut täyessä lehessään. Siellä ei lentele sääsket, eikä mitkään muutkaan inhottavat siivekkäät. Täällä myös näkee niitä muutamia ihania tovereita, joita ei muulloin näe. Enkä puhu nyt poroista, vaikka ovatkin aika söppäniä. Tarkoitus ois kans tämän kesän aikana ehtiä käy tuntureissakin! Se on aika makosa fiilis olla siellä korkialla, kun on ekaksi kavunnu sinne, hyppiny kiveltä kivelle ja tallaillu pitkospuulta toiselle. Sieltä vain näkee niin joka puolelle ja ympärillä on hiljasta. Ne on niitä semmosia juttuja joita ei kaupungissa pysty kokemaan, vähänniinkö tähdetkään ei talviöisin siellä näy.

Ainiin, ja täällä on menossa nyt Midnight Sun film festival! Ja niinku me täällä sanotaan: Filimi poikki-festarit. Tän kesän tavotteena käydä katsomassa ykskin leffa siellä, viime kesänä se jäi vähän välistä... Parasta oisi jos sais itsensä liikkeelle johonkin yönäytökseen! Ja mitä taiteellisempi ja vaikeemmin avautuva elokuva, sitä enemmän ajateltavaa putkahtelis. Tai sitte vielä vähemmän. Can't know yet.

miulla taisi olla viime festareiden aikaan melko hauskaa.

Mutta nyt taitaa tää väsynyt jaarittelu olla tarpeeksi. Kun telkkarissa pyörii enää vain tanssi peppu pieneksi ja fb-listalla näkyy kourallinen porukkaa onlinessa, voisi olla aika ehkä itselläkin matkustaa höyhensaarille. Lähtiä etsimään se nukkumatti ja narahuttaa pettämisestä.... Aijjaij, sillä jätkällä ei tänään hyvä heilu.

Guutnait ja heipsan!

mainstream-bloggaaja martsa ilmoittautuu

Asia, mihin en ikinä ajatellut sortuvani: bloggaaminen. Olen seuraillut moniakin ihmisiä, jotka tätä harrastavat ja nähnyt monenlaisia, uniikkeja blogeja, joiden pohjalta muodostanut useanlaisia käsityksiä persoonista kirjoittelun takana.
Kun aloin harkitsemaan pienessä mielessäni blogin aloittamista, mietin paljon minkätyylinen siitä tulisi. Olen kuitenkin tyyppi, jolla on niin paljon eri mielenkiinnon kohteita laidasta laitaan ettei juuri rajoja näy. Samaan aikaan kun tykkään värikkäästä hiphop-kulttuurista, niin ihannoin myös kapinallista rock-asennetta. Paljon mielessäni pyörii myös syvälliset ajatukset maailmasta ja sen menosta, sekä sisälläni asuu vielä pikkuinen runotyttökin.
Tätä suunnitellessa kulu kahvia monta kupillista, mahoton röökiä ja varmaan aiheutin myös hermoraunion naapurille, kun luukutin miun mielimusiikkia aivan liian kovalla.

mm. tää biisi oli aika makosa tossa taustalla

Mutta anyway, nyt ulkoasu on päätetty ja pää pursuaa mahoton ideoita, mistä kaikesta sitä kirjoittelisi! Jutut luultavasti keskittyy aikalailla miun elämään. Avaudun täällä kaikista unelmistani, ajatuksista mitä päivien aikana mieleen tullee ja samalla vähän elämänmenostaki, mitä kaikkia siinä tapahtuukaan.
Tarkoitus olisi naputella tähän näytölle muutakin kuin mitä kaikkea mie olen päivän aikana tehny, ostanu, syöny ja juonu. Ja oikiastaan teen tätä ennemminki itteäni varten, onse mukava sitten joskus vähän katellakki mitä sitä on saanu aikaseksi tässä vuosien aikana ja mitä tuolla päässä on liikkunu, vai onko liikkunu yhen mittään.
Yritän välttää tekotaiteellista paskaa, tosin pyydän jo etukäteen anteeksi jos semmosta sattuu jostaki vahingossa putkahtamaan. Äkillisissä mielenhäiriöissä voi tapahtua mitä tahansa, esim. jos on krapula tai miun täydellisestä unirytmistä johtuva yliväsymys.

Lopuksi vielä aforismi miun idolin aina niin ihanan Pikku Myyn suusta:




"Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä."

Fiksu likka se, vai mitä?