maanantai 18. elokuuta 2014
Voihan maanantai.
Teistä en pidä. Jokainen viikko mikä voisi periaatteessa alkaa oikein mukavasti, niin se yksi päivä pilaa silti kaiken. Ulkona on harmaata ja sataa, ehkä just siks koska maanantai. Pyykkikasa viikonlopun jälkeen on muuttunut pikkukukkulasta Mount Everestiksi. Kahvi on homehtunut keittimeen. Ja maitokin mennyt tietty pilalle. Koskaan ei jaksa herätä, koulupäivät venyy taivaisiin ja vittuku on nälkäki! Yksi croissant ja kupillinen epähomeista kahvia, kiitos.
Jos jotain pahaa, niin eikös sitten jotain hyvääkin?
Noei.
Oon vahvasti sitä mieltä ettei tiistaikaan ole niin jeppisjee juttu, niinkö nyt ehkä luulis. Turhauttava koulumatka on niinkö muulloinki, pitää siivota ja tiskata niinkö muinaki päivinä. Enkä usko keskiviikonkaa olevan poikkeus.
Uliulivalivali. Voi perjantai, tulisit jo!
Ei miulla oikeastaan muuta. Odottelen bussia pysäkillä ja kirjotan, että vaikuttas et tekisin jotain oikeinki tärkeetä ja tarpeellista. Voisin kirjottaa tähän ihan mitä vaan ja joku se vaan katselis että "jaa siellä tuo tyttö kirjottelee kaverilleen, onpa sillä paljon asiaa, kiva että on kavereita!" Vainoharhasta eikö?
Nyt onneks bussi tuli ja pääsen nukkumaan. Luultavasti vaivun niin syvään uneen, että meen oman pysäkkini ohi. Ihan vaan siks koska.. En enää ees sano sitä viikonpäivän nimee.
keskiviikko 26. helmikuuta 2014
keskiviikkoakeskiviikkoa, pikkulauantaita vua!
No nyt tapahtuu hurjuuksia. Muistan kun joskus kolme vuotta sitten kelailin, etten kyllä ikinä mihinkään facebookkiin ainakaan liity, hullujen hommia ne! No ei menny enää kauaa ku sitten liityinki. Siihen kuitenki päätin rajan laittaa ettei ennään yhtään enempää näitä nykyajan hömpötyksiä tv. mummo. Mutta kappas vain onhan sitä kaikenmoisia twittereitä ja myöhemmin vielä nousi kauhiaan suosioon semmonenki ko instagram. Miepä sitten mietin jotta ei nyt ennään ainakaan niihin ryhytä mittään kuvia tai ajatuksia jakamaan. Nyt tässä vaiheessa pitäis semmosen jännityspianomusiikin soida. Wellwellwell, tänään on se päivä. This is the fuckin day. Nyt löytyy instagramit ja twitterit, niin ja tietenki myös pinterest profiili joka meidän piti kivasti noin niinkö koulun puolesta tehä. Tunnen olevani ihan liian epävanhanaikainen.
Tahdon ees yhdeksi päiväksi palata siihen aikaan, kun etin mummin ja ukin numeron puhelinluettelosta ja näpsyttelin sen siihen myrkynvihreään lankapuhelimeen.
Noei. En mussuta enenpää.
Paitsi nuudeleita. omnom
Aika jänniä juttuja oli kans ne ku pelkkää kasvissafkaa vedin alkuvuojen. No nyt tosin tällä viikolla sorruin lihaan, lujaa. Ostin jauhelihhoo, rillimakkarroo ja metukkoo. Hitto ei oo koskaan ennen maistunu ne niin hyvältä! Vielä ku sais jostaki kebabaa ja big maceja niin oisin maailman onnellisin nuori neito. Haluisin kyllä oikiasti niiiiin paljon kaikkia muitaki juttuloita. Kai sitä vaan koko elämäsä haluaa lisää ja lisää ja mikkää ei riitä vaikka melekei mitä vain löytyis. Että tämmönen syvällinen liibalaaba ajatus tähän väliin, äksdee lolz.
Mietin kans että vois viettää ehkä jonku tipattoman vuoden. Lähtee kaljankaato kinttaasta piakkoin. Noei senthän, huijasin, tiihiihii. Toisinsanoen, kun näin kevätki pukkaa oville aikasessa, oisi aika mietiskellä harkita pohtia seuraavaa: kotiviini. Ja sitten vielä ku mietitty tätä asiaa tarpeheksi, niin sanoista tekoihin. Sitte ollaanni iha että naminam!
Haluisin laittaa jonku hurjan kuvakoosteen tähän kuvaamaan miun viimeaikoja. Ihan silleen muistin vuoksi ja virkistykseksi, mutta toisaaltahan se niin on että... sitä tikulla silimään joka vanhoja muistelloo. Nii ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tärkiää on myös se että parempi pyy pivossa ko kymmenen korkialla oksistossa. Nii ja hei beibi, onks siun vanhemmat karjalasta ku oot tuommone piirakka?
Ajatukset hyppelee. Rakastan saippuasarjoja. Kuuntelen stam1naa. En kauaa. Nyt menee jo räpediräpsläm. Juon vettä. Himoitsen lisää nuudeleita. Tsekkaanki vaan silti rumban sivuja.
Äh.
tv. Mari
Tahdon ees yhdeksi päiväksi palata siihen aikaan, kun etin mummin ja ukin numeron puhelinluettelosta ja näpsyttelin sen siihen myrkynvihreään lankapuhelimeen.
Noei. En mussuta enenpää.
Paitsi nuudeleita. omnom
Aika jänniä juttuja oli kans ne ku pelkkää kasvissafkaa vedin alkuvuojen. No nyt tosin tällä viikolla sorruin lihaan, lujaa. Ostin jauhelihhoo, rillimakkarroo ja metukkoo. Hitto ei oo koskaan ennen maistunu ne niin hyvältä! Vielä ku sais jostaki kebabaa ja big maceja niin oisin maailman onnellisin nuori neito. Haluisin kyllä oikiasti niiiiin paljon kaikkia muitaki juttuloita. Kai sitä vaan koko elämäsä haluaa lisää ja lisää ja mikkää ei riitä vaikka melekei mitä vain löytyis. Että tämmönen syvällinen liibalaaba ajatus tähän väliin, äksdee lolz.
Mietin kans että vois viettää ehkä jonku tipattoman vuoden. Lähtee kaljankaato kinttaasta piakkoin. Noei senthän, huijasin, tiihiihii. Toisinsanoen, kun näin kevätki pukkaa oville aikasessa, oisi aika mietiskellä harkita pohtia seuraavaa: kotiviini. Ja sitten vielä ku mietitty tätä asiaa tarpeheksi, niin sanoista tekoihin. Sitte ollaanni iha että naminam!
Haluisin laittaa jonku hurjan kuvakoosteen tähän kuvaamaan miun viimeaikoja. Ihan silleen muistin vuoksi ja virkistykseksi, mutta toisaaltahan se niin on että... sitä tikulla silimään joka vanhoja muistelloo. Nii ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tärkiää on myös se että parempi pyy pivossa ko kymmenen korkialla oksistossa. Nii ja hei beibi, onks siun vanhemmat karjalasta ku oot tuommone piirakka?
Ajatukset hyppelee. Rakastan saippuasarjoja. Kuuntelen stam1naa. En kauaa. Nyt menee jo räpediräpsläm. Juon vettä. Himoitsen lisää nuudeleita. Tsekkaanki vaan silti rumban sivuja.
Äh.
tv. Mari
sunnuntai 12. tammikuuta 2014
olen robotti, toimin lääkkeillä
Noei kai senthän.
Kasvisruokakokeilu lähteny vauhdikkaasti käyntiin pienehkönlaisten alkutakkuilujen jälkeen. Tein ekana päivänä jotai helevetin kasvispihvejä herneiden, keittovihannesten ja soijarouheen kombosta. Juu ei tullu niistä miun uutta lemppariruokaa, heitin kaikki pakastimeen venailemaan sitä pahaa päivää. Taitaa ootella aika kauan sitä tarpeeksi huonoa päivää.. Mutta esim. eilen tein jopa oikiasti ihan hyvää safkaa! Mexicostyle soijapullia, muuffilla ja chilikermaviilikastikkeella, nomnom. Sit tein vielä vähä teeleipiä siinä sivussa, neki maistu jopa kivsulle. Lisämotivaatiota onnistuneeseen lopputulokseen anto tosin se, että yks iha ykkösmuikkeli tuli tervehtimään mua ja tyhjentämään jääkaappia.
Huomasin eilen ehkä yhen masentavimman, epäreiluimman ja epäpalkitsevimman asian arjesta ikinä, TISKAAMINEN. En ala, vittu. Se funkyfeeling kun saa vihdoin ja viimein aikaseksi tyhjentää sen tiskivuoren keittiöstä, motivaattorina yksinkertaisesti puhtaiden astioiden puute ja on niin onnellinen kurttusine mummokäsineen, että se on lopulta ohitte. Ja mitäs heleskettiä vielä! Teeppä kerran ruokaa sen jälkeen, eikä tarvihe tehä kuin vaikka edes niitä nuudeleita siinä pikkukattilassa, niin johan se on taas alamäki valmiiksi siloteltu. Portit on jälleen auki sekasortoon. Tottahan toki jokaikisen tiskaushetken aikana kelailee, että nyt, nyt tästä lähtien hoidan tämän samantien pois alta ku yksiki haarukka tuohon altaaseen ilmestyy. Ja voihan katti ja sen kontit, niin ei vain tapahu koskaan. Sama asia jokaikisen suursiivouksen jälkeen.
Enpähän tiiä, vois käyttää tän sunnuntain jotenki hyödykkäästi. Koulujuttuja ehkä? Siivoamista? Tai kenties taikkavaikka lenkille? Noh, ei vielä paineita. Kello ei oo vielä kolmee, valtaisasti on aikaa tässä päivässä jäljellä. Kunnes yhtäkkii keskiyö saapuu, tajuut ettet oo saanu taas mitään aikaan ja unikaan ei tuu. Mistäkhän seki johtuu, et yleensä just sillon kaikki inspis iskee ku pitäis laittaa nukkumaan. Terveisin muija, joka alko viimeyönä soittaa kitaraa kello 4 a.m.
mmööh. meen hakee suklaakaffee keittiönpuolelta, juon sen tuplana, nams.
Kasvisruokakokeilu lähteny vauhdikkaasti käyntiin pienehkönlaisten alkutakkuilujen jälkeen. Tein ekana päivänä jotai helevetin kasvispihvejä herneiden, keittovihannesten ja soijarouheen kombosta. Juu ei tullu niistä miun uutta lemppariruokaa, heitin kaikki pakastimeen venailemaan sitä pahaa päivää. Taitaa ootella aika kauan sitä tarpeeksi huonoa päivää.. Mutta esim. eilen tein jopa oikiasti ihan hyvää safkaa! Mexicostyle soijapullia, muuffilla ja chilikermaviilikastikkeella, nomnom. Sit tein vielä vähä teeleipiä siinä sivussa, neki maistu jopa kivsulle. Lisämotivaatiota onnistuneeseen lopputulokseen anto tosin se, että yks iha ykkösmuikkeli tuli tervehtimään mua ja tyhjentämään jääkaappia.
Huomasin eilen ehkä yhen masentavimman, epäreiluimman ja epäpalkitsevimman asian arjesta ikinä, TISKAAMINEN. En ala, vittu. Se funkyfeeling kun saa vihdoin ja viimein aikaseksi tyhjentää sen tiskivuoren keittiöstä, motivaattorina yksinkertaisesti puhtaiden astioiden puute ja on niin onnellinen kurttusine mummokäsineen, että se on lopulta ohitte. Ja mitäs heleskettiä vielä! Teeppä kerran ruokaa sen jälkeen, eikä tarvihe tehä kuin vaikka edes niitä nuudeleita siinä pikkukattilassa, niin johan se on taas alamäki valmiiksi siloteltu. Portit on jälleen auki sekasortoon. Tottahan toki jokaikisen tiskaushetken aikana kelailee, että nyt, nyt tästä lähtien hoidan tämän samantien pois alta ku yksiki haarukka tuohon altaaseen ilmestyy. Ja voihan katti ja sen kontit, niin ei vain tapahu koskaan. Sama asia jokaikisen suursiivouksen jälkeen.
Enpähän tiiä, vois käyttää tän sunnuntain jotenki hyödykkäästi. Koulujuttuja ehkä? Siivoamista? Tai kenties taikkavaikka lenkille? Noh, ei vielä paineita. Kello ei oo vielä kolmee, valtaisasti on aikaa tässä päivässä jäljellä. Kunnes yhtäkkii keskiyö saapuu, tajuut ettet oo saanu taas mitään aikaan ja unikaan ei tuu. Mistäkhän seki johtuu, et yleensä just sillon kaikki inspis iskee ku pitäis laittaa nukkumaan. Terveisin muija, joka alko viimeyönä soittaa kitaraa kello 4 a.m.
mmööh. meen hakee suklaakaffee keittiönpuolelta, juon sen tuplana, nams.
torstai 2. tammikuuta 2014
ajattelin hurjaksi ruveta
Elikkäs. Vähäsenniinkö uusi vuosi koitti!
Lupauksia tulee ja menee kaikenlaisia. Varmasti nytten nämäki mitä oon tehny tämän vuoden 2014 iloiksi!
1. Nyt loppu se mahoton ryyppääminen!
Katselin aikojani pikkuisen taaksepäin ja huomasin, että aijai, rahaa on palanut enemmän kuin liikaa. Jaa niin että mihinkä? No siihen alkoholin käyttämisen ja baareissa juoksemisen ihmeelliseen maailmaan. Tipaton tammikuu, hmm, ei onnistuisi sitten mitenkään päin. Huolestuttavaa kyllä, mutta luonteen lujuuteni ei moisiin riittäisi, niinpä aionkin _vähentää_ juopottelua. Euro shopper -siidereiden ja toffeeshottien kurkusta alas kaataminen rajoittuu yhteen kertaan viikossa. Se oisi jo aikamoista rahansäästöä ja ajattelin kokeilla jos sitä jäisi rahaa kaikkeen muuhunkin, esim. shoppailu ois kova sana.
2. Nyt loppu se lihan mussuttaminen!
Kasvisruoka, namnam. Oon aivan innoissani kierrelly, kaarrellu ja tutkaillu vegaaniblogeja jotka oikein pursuilee kaikkia kerrassaan makosan kuulosia ruokaohjeita ja vinkkejä selviytymiseen, ah niin ihanassa lihattomassa maailmassa. Veikkaan, ettei tule olemaan edes vaikia homma. Ainut vain että viimisen päälle hyvän vegeruuan tekeminen maksaa, maltaita. Mulla ei valitettavasti maltaita eikä mansikoita löydy, mutta ehkä wannabe-tipattomuuteni kiristää kukkaron nyörejä sen verran, että saisin sijoitettua sitä mm. tähän terveelliseen elämään.
3. Nyt loppu se hylkeily!
Rantakunto, niin. Onhan ne hylkeet ja mursut ja ties mikkä läskinorpat aina valmiita rannoilla loikoiluun ilman vaatteita (hih hih hii, eihän niitä normaalit eläimet muutenkaan käytä), mutta koska itse en haluaisi olla kuin hylje, tulee siihen asiaan muutos. Tavallisesti jengi lopettaa vuoden vaihtuessa polttamisen, mutta miepä alotanki sen! Nimittäin rasvanpolttamisen. Nyt on selailtu kaikki maaliman kuntoplussat ja fitnesslehdet, sillä täten julistan seuraavaa: on aika laittaa läskit liikkeelle. Ei ennää maha hylly ja kaksari heilu! Tosin okei, ei ois missään nimessä ensimmäinen kerta kun menen tämmösiä päättämään, mutta jos sitä tällä kertaa oisin tarpeeksi tosissani.
4. Nyt alko se kitara soida!
Heihoi, oon omistanu viimiset kymmenen vuotta kitaran. Ei ole ehkä juuri se laadukkain ja hienoin malli, mutta tunnearvokas senkin edestä sitten. Soittotaitoa taasen ei sitten pätkääkään. Mikälie laiskuus ja saamattomuus ollut ennen tämänkin asian tiellä, mutta ei enää! Hetkisen tuossa jo rämpyttelin tuota niin hienoa soitinta, ja päätin että ens kesänä on oltava kirkonmäellä säestämässä kesäiltoja hippihousut jalassa.
Saatan olla soittelemassa ehkä sittenkin jos mitään en ole oppinu, joten pakko ehkä värkätä samalla joku varoituskyltti muille kanssaolijoille.
5. Nyt alko niitä kuvia herua!
Sain porukoilta lainaksi järjestelmäkameran, huiiii. En kehtaa sitä ihan tyhjänpanttina tuolla huoneen nurkassa pitää, jotenka onhan se kauniiseen käteen otettava ja sillä kauniita (sekä vähemmän kauniita) kuvia napsittava. Tää on tottakai vielä hyvä paikka olla olemassa, että voin sitten niitä tänne laitella ja huikeaa edistystäni seurailla.
Listattuani kaikki aikomani asiat, alkaa melkein pyörryttää. Taiankohan nyt lupailla itselleni liikoja? Luultavasti. Pakko sulatella tätä hetki katsomalla Emmerdalen uusimmat jaksot. Mmmm, englantiaksentteja, mmmmmm.
SE ON OK.
Lupauksia tulee ja menee kaikenlaisia. Varmasti nytten nämäki mitä oon tehny tämän vuoden 2014 iloiksi!
1. Nyt loppu se mahoton ryyppääminen!
Katselin aikojani pikkuisen taaksepäin ja huomasin, että aijai, rahaa on palanut enemmän kuin liikaa. Jaa niin että mihinkä? No siihen alkoholin käyttämisen ja baareissa juoksemisen ihmeelliseen maailmaan. Tipaton tammikuu, hmm, ei onnistuisi sitten mitenkään päin. Huolestuttavaa kyllä, mutta luonteen lujuuteni ei moisiin riittäisi, niinpä aionkin _vähentää_ juopottelua. Euro shopper -siidereiden ja toffeeshottien kurkusta alas kaataminen rajoittuu yhteen kertaan viikossa. Se oisi jo aikamoista rahansäästöä ja ajattelin kokeilla jos sitä jäisi rahaa kaikkeen muuhunkin, esim. shoppailu ois kova sana.
2. Nyt loppu se lihan mussuttaminen!
Kasvisruoka, namnam. Oon aivan innoissani kierrelly, kaarrellu ja tutkaillu vegaaniblogeja jotka oikein pursuilee kaikkia kerrassaan makosan kuulosia ruokaohjeita ja vinkkejä selviytymiseen, ah niin ihanassa lihattomassa maailmassa. Veikkaan, ettei tule olemaan edes vaikia homma. Ainut vain että viimisen päälle hyvän vegeruuan tekeminen maksaa, maltaita. Mulla ei valitettavasti maltaita eikä mansikoita löydy, mutta ehkä wannabe-tipattomuuteni kiristää kukkaron nyörejä sen verran, että saisin sijoitettua sitä mm. tähän terveelliseen elämään.
3. Nyt loppu se hylkeily!
Rantakunto, niin. Onhan ne hylkeet ja mursut ja ties mikkä läskinorpat aina valmiita rannoilla loikoiluun ilman vaatteita (hih hih hii, eihän niitä normaalit eläimet muutenkaan käytä), mutta koska itse en haluaisi olla kuin hylje, tulee siihen asiaan muutos. Tavallisesti jengi lopettaa vuoden vaihtuessa polttamisen, mutta miepä alotanki sen! Nimittäin rasvanpolttamisen. Nyt on selailtu kaikki maaliman kuntoplussat ja fitnesslehdet, sillä täten julistan seuraavaa: on aika laittaa läskit liikkeelle. Ei ennää maha hylly ja kaksari heilu! Tosin okei, ei ois missään nimessä ensimmäinen kerta kun menen tämmösiä päättämään, mutta jos sitä tällä kertaa oisin tarpeeksi tosissani.
4. Nyt alko se kitara soida!
Heihoi, oon omistanu viimiset kymmenen vuotta kitaran. Ei ole ehkä juuri se laadukkain ja hienoin malli, mutta tunnearvokas senkin edestä sitten. Soittotaitoa taasen ei sitten pätkääkään. Mikälie laiskuus ja saamattomuus ollut ennen tämänkin asian tiellä, mutta ei enää! Hetkisen tuossa jo rämpyttelin tuota niin hienoa soitinta, ja päätin että ens kesänä on oltava kirkonmäellä säestämässä kesäiltoja hippihousut jalassa.
Saatan olla soittelemassa ehkä sittenkin jos mitään en ole oppinu, joten pakko ehkä värkätä samalla joku varoituskyltti muille kanssaolijoille.
5. Nyt alko niitä kuvia herua!
Sain porukoilta lainaksi järjestelmäkameran, huiiii. En kehtaa sitä ihan tyhjänpanttina tuolla huoneen nurkassa pitää, jotenka onhan se kauniiseen käteen otettava ja sillä kauniita (sekä vähemmän kauniita) kuvia napsittava. Tää on tottakai vielä hyvä paikka olla olemassa, että voin sitten niitä tänne laitella ja huikeaa edistystäni seurailla.
Listattuani kaikki aikomani asiat, alkaa melkein pyörryttää. Taiankohan nyt lupailla itselleni liikoja? Luultavasti. Pakko sulatella tätä hetki katsomalla Emmerdalen uusimmat jaksot. Mmmm, englantiaksentteja, mmmmmm.
SE ON OK.
Tilaa:
Kommentit (Atom)