mie aloin romantisoia rappioo

Harvinaisia hetkiä näillä korkeuksilla, aurinko häikäsee silmiin ko ulos astuu ja sortsit jalassa ei tunnu missään nimessä kylmältä. Kovinkin iloinen olotila. Kahvikin maistuu terassilla oikein makialta. Ja mitä mie silti teen? Istun sisällä kirjottelemassa koneella, aika noloa. Toivottavasti kukaan ei saa koskaan tietää tästä.

Eilinen oli mukava päivä. Mitään erikoista ei kyllä tapahtunu, mutta naapurin tyvären kanssa pietettiin hauskaa! Monta tuntia paskanjauhantaa, pojista puhumista ja rönellä käyntiä. Oltiin myös välillä melko hurjia ja käytiin ajelemassa varuskunnan metiköissä, joista ei tieten löytynyt mitään muuta ko jäätäviä sääskiarmeijoita. Piti mukamas rauhassa istua rannalla ja syödä jätskiä, mutta koska sääsket tykkäs meistä enemmän ko me niistä, päätettiin pysyä vain tiukasti autossa!

paskanen peili

olevinnaan nättiä sodankylässä

matukka oli aika makosa lotisko @ kelukosken pato

Niin, ja aloin tässä myös miettiä miun omaa siisteysasteikkoa. Siis u know kuinka cool mie niinkö oon!!11!!! Tai sitten sitä ko mie olen ollu tässä neljä päivää yksin kotona ja kuinka paskasta täällä jo on vaikka mielestäni mie en ole vielä kovin pahhaa kaaosta voinu saada aikaan. Näköjään olen, joten voisin jopa harkita semmosta semitarkkaa siivouspäivää. Kukatki voisin tänään taas kastella, vaikka neki on jo vallan ehtiny nuokahtaa. Eikä kuulemma ennään mikään sen jälkeen auta. Vaihtoehto two: tänään vois sittekki käyä vain kukkakaupassa. Leikkiä semmosta tosi ilosta kotipuutarhuria.

melkein kuollu kukkanen

Samalla mie oon alkanut pohtia omaa naiseuttanikin. Mien osaa piettää kukista huolta (kyllä, olen tappanut mm. ylihelpon kaktuksen ja bambunoksan), mien tykkää siivota ja en osaa tehä enempää ko yhtä asiaa kerralla. Jos vain kehtaisin, niin mie olisin 24/7 kollarit jalassa ja ylisuuri XXXL-kokonen kirpparilöytö flanellipaita päällä. Koska sosiaaliset paineet ovat liian kovat, niin pakko se on välillä pukeutua niinkö ihmiset.

Enkä mie inhoa varmaan mittään niin paljoa, ko olla kuvissa. Varsinkin jos on jotku juhlat ja pittää ottaa jotaki yhteiskuvia, niin ai että mie olen ahdistunu! Suurimmassa osassa niistä mien edes kato kameraan päin vaan tuijotan ujona maahan tai käännän pääni poies. Esim. rippijuhlat oli aivan tuskaa, ko piti seisoskella joku puoli tuntia vain kameran edessä. Posket alko kramppaamaan siitä hymyilyn määrästä, ja koko ajan ympärille tuli sukulaisia poseeraamaan ja piti näyttää onnelliselta. Huhhuh, onneksi se on käyty jo vuosia sitten ohi!

onnistunein kuva miusta ikinä: katon poispäin

mekko päällä ja viikate käessä ysiluokan päättäreiden jälkeen, naisellista eikös?

Nytten tämän kaiken kirjottamisen jälkeen (koska miehän kirjotin aivan mahottoman romaanin niinköh), kone alkaa hurisemaan siihen tahtiin, että lottoon tämän räjähtävän aivan heti justiin. Voisin sammuttaa sen hetkeksi, kehitellä itelleni elämän, kenties syyäkki jotaki ja lähtiä suihkuun. Heipsan ja goodbye!

Kirjotteluhetken biisilista:

loppupeleissä

romantisoi rappioo

ei toivottu lastenlaulu

viimesii

passaa ne eurot

ja hävettää myöntää: spaceman

näänänänäänää

Yea right.
Olotila: yliväsymys
Mielentila: kepee
Paikka: liskodisko

Edeltävä viikko meni melkosen vauhdikkaasti (noot!). Okei, tilannehan oli alkuviikosta aika huolestuttava viikonlopun, jussin ja elämän suhteen. Keskiviikkona päivän paras viihde oli käpsytellä kamulin kanssa kylille ostamaan sukkahousuja ja röökiä. Ainii, ja es. Oikiasti, huhhuh. 

Tein myös hidasta henkistä itsemurhaa kuuntelemalla vapaaehtosesti Petri Nygårdia. Huhhuh pt. 2

Onneksi synkän yön jälkeen thuuuuuursday koitti ja sisäinen aurinko alkoi pikkuhiljaa paistaa. Ulkoinen Suomen kesästä johtuen ei. Mutta kummiskin, eräs hyvä ystäväni pääsi vapauteen armeijan harmaista eli toisin sanoen tj 0 (!!!) ja sitä oli aivan välttämätöntä lähteä juhlistelemaan! Alkuperäsen suunnitelman mukaan miun oli tarkotus pysyä kaukana päihdyttävistä aineista, mutta koska kello läheni yhdeksää, päätöksiä oli tehtävä ja vierustoverillä oli hyvää kalanruotoviiniä, suuntasimme kohti alkomahoolikauppaa. 

kävimme myös paikassa laguuni, siellä oli meidän toveri hyttysiä

hymyilytti hyttysistä huolimatta

.

käsiä tassuja handuja

Iltahan kului melko leppoisasti ja hyttysistä huolimatta, joita muuten paikassa Moskuvaara oli aivan helevetin paljon, oli aikas onnistunut. Loppu iltayöaamu meni tovereiden luona jumitellessa, jossa telkkarissa pyöri maksu-tv ja kalja oli lämmintä. Niin ja nukkumaanmeno veny aivan liian pitkälle. Siitä johtuen itse jussiaatto meni käytännössä kokonaan ohitte ja ajanvietteenä toimi digiboksin tallennukset. Tosin siinäki aamuyöstä se oli taas lähettävä maailmalle, mutta ei se mitään. Tänään on ollu oikein makosaa taistella väsymystä vastaan! Aseina kahvi ja liian kovalla soitettu musiikki.

Ja ihan btw, sain hyviä neuvoja tässä näin. Totuus ja faktahan on se, että noin parisen kuukautta ja paljon päälle, niin on tämäkin tyttö täysi-ikäinen. Sitä päiväähän tässä on melkein kahdeksantoista vuotta odoteltu, joten olo on harvinaisen ilonen ko se vain lähenee. Mutta neuvo tähän hetkeen oli se, että minun pitäis nauttia näistä alaikäsyyden ajoista mahollisimman paljon vielä ko voin. Tottakai miun reaktio oli että miksi kuiten? Kuulemma syy tähän on se, että kuinka helpolla mie vielä pääsenkään. Minun ei tarvitse käytännössä huolehtia vielä mistään, esim. elämäni aikana minun ei ole tarvinnu yhtäkään laskua maksaa, juurikaan töissä käydä ja saanu muutenkin viettää melko huoletonta ja vastuutonta elämää. Niin, ja hävettää melkein myöntää tämä, mutta vasta noin vuosi sitten pesin ensimmäistä kertaa pyykkiä. Täysikäsyys ja aikuisuus ei ole onneksi sama asia, muutenhan tässä oltais jo hiukkasen kusessa. Ajattelin elää pilke silmäkulmassa.

Toinen mainitsemisen arvonen asia: meillä jokasella ko on kuitenkin vain tämä yksi elämä, niin se ois tärkiää mennä se läpi täysillä. Vapaasti. Nautintoa itselleen tavoitellen ja unelmoiden niistä asioista, joita on halunnut jo pikkutytöstä asti ja tehdä töitä niiden toteuttamiseen. Eikä pidä alistua vaan miellyttämään toisia, vaan tehä ne asiat just niinkö ite haluaa. Esim. mie en halunnukkaan hoitajaksi, niin en mie sitä koulua tyhjään käy vielä monta vuotta. Vaikka sitä aina sanotaanki, että vuos sinne tai tänne, äkkiä se aika mennee eikä sillä vuodella ole merkitystä, niin en mie ainakaan halua heittää hetkeäkään enempää hukkaan siitä ajasta ko mie olen nuori, villi ja vapaa.

ihan vain siksi koska pikku myy

Näytön oikeassa alakulmassa olevat numerot kertoo nyt semmosta tarinaa, että vois ehkä olla jo aika mennä peiton alle piiloon. Guutnait!

kato mä lennän taas, meen läpi seinän!

Ei luoja kuiten mitkä sanat tässä Asteen uusimmassa biisissä. Ja mitä mie teen? Kuuntelen sitä ihan fiiliksissä ehkä viidettä kertaa repeatilla Spotifystä. Huhhuh, mitä täällä tapahtuu...

Mie nyt tässä pikasesti aloin miettimään mahdollisia syitä tälle miun väliaikaselle mielenhäiriölle. Päähän tippuu niitä muutama, ja tässä niiden sulava yhdistelmä kera muutaman kivan viikonloppu yksityiskohdan:

Juttuhan meni sillälailla, että kuten jo aiemmin mainitsin, niin Sodishuudeilla oli nyt menneenä viikonloppuna Filimipoikki-meiningit! Menohan oli lauantaina aika huipussaan, kun alkuillasta lähin naapuriin istumaan iltaa ja samalla tyhjeni skumppapullo jos toinenkin. (Tässä vaiheessa pitäis varmaan olla hieno selostus miljoonien kuvien kera siitä mitä kaikkia kivsuja vaatteita mulla oli päällä, mutta tyydyn nyt mainitsemaan vain sen että mulla oli vaatteet päällä.) Kuulostaa aika ylifiiniltä illanvietolta skumpan osalta, mutta tais olla kaikkia muuta ko sitä. Ja koska paikalla olivat minä ja miun huono viinapää, hihityttää alko jo kovinkin aikasessa vaiheessa. Ilta ei tietenkään loppunut siihen, ei lähellekkään. Pihalla paisteli aurinko läpi yön ja sitä horjuiltiin vielä neljältä nakkarijonossa ilman pienintäkään ajatusta nukkumaanmenosta. Enkä mie tainnu edes tilata sieltä mitään? Henkinen tuki ruuan ostossa on parasta ikinä. (Ihan btw, käytän sanoja "parasta ikinä" lähes kaikkeen liittyen... Pitäis lopettaa se, kaikki ko ei vain voi olla parasta ikinä.)

miun kesäjuomat oli ihan makian värisiä

Mutta anyway, hyvä meno jatku onneksi vielä nakkarilla notkumisen jälkeenkin. Pikkuisten mutkien jälkeen päädyin parin kaverini kämpille, jossa tämä ihanainen spaceman jo soikin! Muistan lähinnä tilanteesta sen, että järkytyin kyseistä biisivalinnasta, aivan mahoton. Varmaan haukuinkin muutamaan otteeseen kuinka hirveää paskaa se on. Koska niinhän se on, kuunnelkaa edes kerran se läpi ajatuksen kanssa. Kun tätäkin biisiä on studiossa pyöritelty sen tarkotuksena on ollut varmasti olla vain fiiliksen nostattajana monelle tulevalle viinanhuuruiselle ja kostialle illalle. 

"ootsä lammas? vai leijona?
makaisit sä vaan pimeessä peiton alla?
se ei futaa neito sen lupaan
pannaan se peitto heilumaan"

Mitä enemmän kello alkoi näyttää, sitä paremmalta huonotkin kipaleet alkoivat kuulostaa. Tärkeintä oli se, että edes jotain musiikkia kuului sekavan jutustelun, kaljanjuonnin ja tupakan käryttämisen taustalla. Samassa suhteessa, jos vain oikein muistan, myös juttujen taso alkoi hiipumaan aamua kohden. Ja samalla kun juttujen taso hiipui, alkoi myös päässä mukavasti himmetä. Ja samalla kun päässä himmeni, taustalla soi tämä.

Hehee, oli muuten aamulla (lue: puoli kolmelta päivällä) vähemmän kiva herätä ukkosen jyrinään ja Matlockin ääneen, joka kuului telkkarista. Samalla tajusin myös avata puhelimeni, joka oli sammunut yön aikana yhtä taidokkaasti kuin omistajansa. Se alkoi näpsäkästi piippaamaan, ilmoittaen näytöllä tekstiä "7 saapunutta viestiä". Mamma oli ollut jälkikasvustaan lievästi sanottuna huolissaan, kun viimeisin tieto oli että tyttö huitelee aamuyöstä pitkin kyliä. Onneksi, noin kymmenen tuntia myöhemmin, tämä tyttö saa ladattua puhelimensa ja ilmoitettua mammalleen olevansa edelleen elävien kirjoissa. Tai ainakin melkein. Päässä pyöri semmonen karuselli ja semmosta vauhtia, että heikompaakin peljättäis. Tärisyttikin enemmän kuin minkään maanjäristyksen aikana ikinä missään. Sängystä ylösnouseminen vaati jo ylempiä voimia ja pumppu löi lujempaa ko Tauski vaimojaan. Olin varma, että tähän ei edes avaruusmiehet auta. Olin oikiassa, tähän oloon ei auttanut yhen mikkään.

Monia tunteja myöhemmin, kun ruokakin alkoi jo pikkuhiljaa maistua, sain puhelun hyvältä ystävältäni. Hän päätti tulla käymään meillä, sillä hän halusi avautua omista yöttömän yön seikkailuistaan. Parin tunnin kikattelun ja hihittelyn seassa ystäväni rallatti radiohittejä Cheekin Jossusta Prinsessoihin ja Astronautteihin. Jossain vaiheessa tässä hittikokoelmassa esiintyi myös Spaceman, joka vain juurrutti sen vielä pahemmaksi korvamadoksi, joka ei lähtisi millä tahansa lääkkein. Sillä tässä minä istun vaan, koneella kuunnellen biisiä josta en oikiastaan edes pidä. Silti osaan varmaan kohta jokaisen sanan ulkoa ja hyräilen sitä yhtenään. Perkeleen ylituotetut radiobiisit, oikiasti, mitä teille tehään että te saatte miut aluks inhoamaan teitä, sen jälkeen rakastamaan ja ennenku ehdin teidät koneelleni ladata, jo kyllästymään? Nää on jotain alakerran jäbän juonia.

Ainiin. Tämän, näköjään aamuyön, projektina olisi myös alkaa kirjoittaa kirjettä ystävälleni Joensuuhun. Mietimme eräs ilta sitä, kuinka vähän enää nykyään ihmiset kirjoittelee toisilleen (ihan niinkö oikialla kynällä ja ihan oikialle paperille) ja kuinka mukava oisi jos joskus semmoinen vanha kunnon kirje postiluukusta kolahtaisi.

kynäarsenaali on vähä kiven alla ku sitä vartioi tuommonen söpöli

Nyt lähen etsiskelemään kynää, joka ei ole rikki ja paperia joka oisi puhdasta. Heipsan!

kaikki unelmat ei ole mahdottomia

Huomasin sen tänään! Luurista alkoi soida Julma-Henrin Punainen aamulla kello kymmenen ja muutama minuutti päälle, eikä se edes haitannut, vaikka nukkumaanmeno viivästyikin pitkälle aamuun. Puoliunessa painoin vihreää luuria ja puhelinlankojen toisessa päässä muisti minua kouluni opo. Kerrankin koululta tulee puhelu mikä on täynnä hyviä uutisia, eikä kuumottelua poissaoloista. Yhteishaun tulokset oli vihdoin julkistettu, ja tittididdidii, olin jollakin ihmeen kaupalla päässyt audiovisuaalisen viestinnän kuva ja ääni puolelle. Juurikin sinne minne olin halunnutkin. Aika makosaa.

tässä lisäinfoa alasta!

Kaksi vuotta sosiaali- ja terveysalalla oli melko lailla ajantuhlausta. Ylisuuri määrä poissaoloja kerty, kun kinostuskiikarit olivat päivä päivältä enemmän tai vähemmän hukassa. En toki sano etten siellä oisi mitään oppinu, kyllähän sieltä paljon sai tietoa ja neuvoja ihan elämäänki. Mutta isoin opetus oli varmasti silti se, että eihän se miun ala sitten kummiskaan ollut, vaikka ihan varma siitä olin ysiluokan keväällä. Hui, ku miettiiki aikaa Mari viistoistaveenä, niin eihän sitä herranjumala ollu sillon hajuakaan mitä sitä elämältä tahtoopi. Ihan pitäis lailla kieltää, että sen ikäsenä pitäis jotaki valintoja tulevaisuutensa suhteen tehhä. No okei, joiltaki ja varmaan aika monilta se onnistu. Itellä kun kuitenkin ollu aina periaatteena se, että koulut käyään loppuun eikä lusmuilla ja vaihella aloja ja lopulta syrjäytyä sossupummiksi, niin oli aika kova pala tajuta se, että nyt joutuu kääntymään periaatteitaan vastaan. Nyt niitä vastaan on käännytty ja rajusti, eikä kaduta sitten tipan tippaa! Vaikka aika kaukana sossupummiudesta tässä ollaan. Eikä mulla nyt ole tieten niitäkään vastaan mittään, jokanen tallaa tyylillään.

tämä kansio lähti poistoon nyt heti hep

Niin, ja sekin vielä että ulkona näyttää melkein kesäseltä ku aurinkoki paistelee pitkästä aikaa! Oli mukaisa istua terassilla, juopassa siinä kahavia ja poltella rauhassa tupakkia, ko ei ollu edes kylmä ja kiire päästä äkkiä takasin sisälle. Sisältä kaiku seinien läpi lempimusiikkia ja pää täynnä suuria suunnitelmia! Tästä on hyvä jatkaa päivää eteenpäin.

jiaaa!

Tässä vielä ne muutamat kivat jotka taustalla soi:

mortteli

siivouspäivä

sätkät tiskit breikit

kello on kolme yöllä

Eikä väsytä. Nukkumatti on ryhtyny pihtariksi minua kohtaan, eikä näköjään tääkään yö ole poikkeus. Jos ei irtoo, niin sit ei vaan irtoo. Hmm, en edes muista millon viimeksi sitä olis ollu unilla jo ennen keskiyötä. Unirytmini on suoraan sanottuna aika suolesta, ja erittäinki syvältä sieltä. Tulleepi kohta suusta ulos. Mutta ehkä se ei näin kesällä haittaa, ainakin hyvä syy kirjottaa tekstiä, kun sitä virtaa enemmän ko monikaan laki sallisi. Muutenkin kesän vietto näin pohjosessa kuin Sodankylässä vaikeuttaa unensaantia aika näpsäkästi, ko aurinko ei täällä taho laskia olleskaan! Rebel sun.

midnight sun @ sodankylä

Hmm, kesä. Moni odotti sitä talvella innokkaasti, ja sekin into vain nousi kun kevät ilmotti tulostaan. Ennätyshelteitä ympäri suomea ja talviturkit lenteli päältä aiemmin kun pitäis. Samalla iski mahoton koulustressi kun vuoden aikana pinoutuneet rästitehtävät piti saada tehtyä ennen kuin suvivirsi raikais.
Monelle kesä tarkottaa töitä esim. metsää istuttamassa, festareita ja reissaamista! Litroittain viinaa ja jäätelöä,  ihon paahtamista hiekkarannoilla ja joillekki raukoille inttiin lähtöä, true-kingeille sieltä pois pääsyä. Eli kaikkea ihan mahtavan hyvvää!

Miulle se tarkotti lähinnä kotiin "pääsyä". Mmm, Sodankylä... Siitä on tehty hei biisiki!

"Tää on Sodankylä kaukana, täynnä ihmeitä.
 Kesä saattaa olla lämmin, vaan ei näin ylhäällä."

Jep, täällä ei nyt ole enää kovin lämmin. Muthei, on miulla silti rusketus! Suoraan purkista, sponsored by Garnier. Ihanaa pirtsakkaa oranssia väriä! Kivoja läiskiä siellä täällä, ja ah se tuoksukin mikä siitä aineesta lähtee... Ja kyllä, myönnän julkisesti käyttäväni sitä. Mut miettikää niitä terveydelle kivoja juttuja siitä, kuitenki auringonvalo aiheuttaa syöpää ja iho vanhenee jne. Siis koska tupakkahan ei ihoa vanhenna, tai itseruskettava ei sisällä mitään haitallisia kemikaaleja. Jepjepjoo, kaikella on puolensa.

Tässä kohtaa pitäis olla söpö kuva porkkanasta, en tajua miksen löytänyt sellasta mistään.

Mutta jottei koko teksti menis ihan pelkästään porkkanoista tarinointiin, pakko pikkuisen angstailla. Sitä kun on vuoden viettänyt aikansa Joensuussa opiskellen, näkien kavereita ja muuten vain ympyrää pyörien, on aikamoinen muutos tulla taas kahdeksi kuukaudeksi kotiin vanhempien valvovan silmän alle. Mieki olen kuitenkin rakentanu elämäni Pohjois-Karjalaan, jossa miulla on lähes kaikki tärkeät asiat elämässä. Siellä on suurin osa kavereista ja piireistä joissa on tottunut olemaan. Täällä kun majailee, se on vain lähinnä itään ikävöintiä! Sodankylässä miun elämä on enimmäkseen niiden harvojen kavereiden näkemistä, välillä vedetään pää täyteen päihteistä ja loppuaika vietetään internetin ihmeellisessä maailmassa. Toki telkkarin kesäuusinnatkin on melko tutuiksi tullu tässä... Eilen muuten tuli teemalta dokkari seksistä miehitysajan Ranskassa, huhhuh. Jostain syystä en jääny tarkemmin tarkastelemaan sitä.

my best friend and I @ Joensuu

Kai kuitenkin tästä kesästä on jotain iloaki! Tosin se hälvenee aika hyvin kun lämpömittari näyttää plus kolmea. Mutta okei. Ulkona on oikiastaan aika nättiä, valosa yö ja puut täyessä lehessään. Siellä ei lentele sääsket, eikä mitkään muutkaan inhottavat siivekkäät. Täällä myös näkee niitä muutamia ihania tovereita, joita ei muulloin näe. Enkä puhu nyt poroista, vaikka ovatkin aika söppäniä. Tarkoitus ois kans tämän kesän aikana ehtiä käy tuntureissakin! Se on aika makosa fiilis olla siellä korkialla, kun on ekaksi kavunnu sinne, hyppiny kiveltä kivelle ja tallaillu pitkospuulta toiselle. Sieltä vain näkee niin joka puolelle ja ympärillä on hiljasta. Ne on niitä semmosia juttuja joita ei kaupungissa pysty kokemaan, vähänniinkö tähdetkään ei talviöisin siellä näy.

Ainiin, ja täällä on menossa nyt Midnight Sun film festival! Ja niinku me täällä sanotaan: Filimi poikki-festarit. Tän kesän tavotteena käydä katsomassa ykskin leffa siellä, viime kesänä se jäi vähän välistä... Parasta oisi jos sais itsensä liikkeelle johonkin yönäytökseen! Ja mitä taiteellisempi ja vaikeemmin avautuva elokuva, sitä enemmän ajateltavaa putkahtelis. Tai sitte vielä vähemmän. Can't know yet.

miulla taisi olla viime festareiden aikaan melko hauskaa.

Mutta nyt taitaa tää väsynyt jaarittelu olla tarpeeksi. Kun telkkarissa pyörii enää vain tanssi peppu pieneksi ja fb-listalla näkyy kourallinen porukkaa onlinessa, voisi olla aika ehkä itselläkin matkustaa höyhensaarille. Lähtiä etsimään se nukkumatti ja narahuttaa pettämisestä.... Aijjaij, sillä jätkällä ei tänään hyvä heilu.

Guutnait ja heipsan!

mainstream-bloggaaja martsa ilmoittautuu

Asia, mihin en ikinä ajatellut sortuvani: bloggaaminen. Olen seuraillut moniakin ihmisiä, jotka tätä harrastavat ja nähnyt monenlaisia, uniikkeja blogeja, joiden pohjalta muodostanut useanlaisia käsityksiä persoonista kirjoittelun takana.
Kun aloin harkitsemaan pienessä mielessäni blogin aloittamista, mietin paljon minkätyylinen siitä tulisi. Olen kuitenkin tyyppi, jolla on niin paljon eri mielenkiinnon kohteita laidasta laitaan ettei juuri rajoja näy. Samaan aikaan kun tykkään värikkäästä hiphop-kulttuurista, niin ihannoin myös kapinallista rock-asennetta. Paljon mielessäni pyörii myös syvälliset ajatukset maailmasta ja sen menosta, sekä sisälläni asuu vielä pikkuinen runotyttökin.
Tätä suunnitellessa kulu kahvia monta kupillista, mahoton röökiä ja varmaan aiheutin myös hermoraunion naapurille, kun luukutin miun mielimusiikkia aivan liian kovalla.

mm. tää biisi oli aika makosa tossa taustalla

Mutta anyway, nyt ulkoasu on päätetty ja pää pursuaa mahoton ideoita, mistä kaikesta sitä kirjoittelisi! Jutut luultavasti keskittyy aikalailla miun elämään. Avaudun täällä kaikista unelmistani, ajatuksista mitä päivien aikana mieleen tullee ja samalla vähän elämänmenostaki, mitä kaikkia siinä tapahtuukaan.
Tarkoitus olisi naputella tähän näytölle muutakin kuin mitä kaikkea mie olen päivän aikana tehny, ostanu, syöny ja juonu. Ja oikiastaan teen tätä ennemminki itteäni varten, onse mukava sitten joskus vähän katellakki mitä sitä on saanu aikaseksi tässä vuosien aikana ja mitä tuolla päässä on liikkunu, vai onko liikkunu yhen mittään.
Yritän välttää tekotaiteellista paskaa, tosin pyydän jo etukäteen anteeksi jos semmosta sattuu jostaki vahingossa putkahtamaan. Äkillisissä mielenhäiriöissä voi tapahtua mitä tahansa, esim. jos on krapula tai miun täydellisestä unirytmistä johtuva yliväsymys.

Lopuksi vielä aforismi miun idolin aina niin ihanan Pikku Myyn suusta:




"Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä."

Fiksu likka se, vai mitä?