näänänänäänää

Yea right.
Olotila: yliväsymys
Mielentila: kepee
Paikka: liskodisko

Edeltävä viikko meni melkosen vauhdikkaasti (noot!). Okei, tilannehan oli alkuviikosta aika huolestuttava viikonlopun, jussin ja elämän suhteen. Keskiviikkona päivän paras viihde oli käpsytellä kamulin kanssa kylille ostamaan sukkahousuja ja röökiä. Ainii, ja es. Oikiasti, huhhuh. 

Tein myös hidasta henkistä itsemurhaa kuuntelemalla vapaaehtosesti Petri Nygårdia. Huhhuh pt. 2

Onneksi synkän yön jälkeen thuuuuuursday koitti ja sisäinen aurinko alkoi pikkuhiljaa paistaa. Ulkoinen Suomen kesästä johtuen ei. Mutta kummiskin, eräs hyvä ystäväni pääsi vapauteen armeijan harmaista eli toisin sanoen tj 0 (!!!) ja sitä oli aivan välttämätöntä lähteä juhlistelemaan! Alkuperäsen suunnitelman mukaan miun oli tarkotus pysyä kaukana päihdyttävistä aineista, mutta koska kello läheni yhdeksää, päätöksiä oli tehtävä ja vierustoverillä oli hyvää kalanruotoviiniä, suuntasimme kohti alkomahoolikauppaa. 

kävimme myös paikassa laguuni, siellä oli meidän toveri hyttysiä

hymyilytti hyttysistä huolimatta

.

käsiä tassuja handuja

Iltahan kului melko leppoisasti ja hyttysistä huolimatta, joita muuten paikassa Moskuvaara oli aivan helevetin paljon, oli aikas onnistunut. Loppu iltayöaamu meni tovereiden luona jumitellessa, jossa telkkarissa pyöri maksu-tv ja kalja oli lämmintä. Niin ja nukkumaanmeno veny aivan liian pitkälle. Siitä johtuen itse jussiaatto meni käytännössä kokonaan ohitte ja ajanvietteenä toimi digiboksin tallennukset. Tosin siinäki aamuyöstä se oli taas lähettävä maailmalle, mutta ei se mitään. Tänään on ollu oikein makosaa taistella väsymystä vastaan! Aseina kahvi ja liian kovalla soitettu musiikki.

Ja ihan btw, sain hyviä neuvoja tässä näin. Totuus ja faktahan on se, että noin parisen kuukautta ja paljon päälle, niin on tämäkin tyttö täysi-ikäinen. Sitä päiväähän tässä on melkein kahdeksantoista vuotta odoteltu, joten olo on harvinaisen ilonen ko se vain lähenee. Mutta neuvo tähän hetkeen oli se, että minun pitäis nauttia näistä alaikäsyyden ajoista mahollisimman paljon vielä ko voin. Tottakai miun reaktio oli että miksi kuiten? Kuulemma syy tähän on se, että kuinka helpolla mie vielä pääsenkään. Minun ei tarvitse käytännössä huolehtia vielä mistään, esim. elämäni aikana minun ei ole tarvinnu yhtäkään laskua maksaa, juurikaan töissä käydä ja saanu muutenkin viettää melko huoletonta ja vastuutonta elämää. Niin, ja hävettää melkein myöntää tämä, mutta vasta noin vuosi sitten pesin ensimmäistä kertaa pyykkiä. Täysikäsyys ja aikuisuus ei ole onneksi sama asia, muutenhan tässä oltais jo hiukkasen kusessa. Ajattelin elää pilke silmäkulmassa.

Toinen mainitsemisen arvonen asia: meillä jokasella ko on kuitenkin vain tämä yksi elämä, niin se ois tärkiää mennä se läpi täysillä. Vapaasti. Nautintoa itselleen tavoitellen ja unelmoiden niistä asioista, joita on halunnut jo pikkutytöstä asti ja tehdä töitä niiden toteuttamiseen. Eikä pidä alistua vaan miellyttämään toisia, vaan tehä ne asiat just niinkö ite haluaa. Esim. mie en halunnukkaan hoitajaksi, niin en mie sitä koulua tyhjään käy vielä monta vuotta. Vaikka sitä aina sanotaanki, että vuos sinne tai tänne, äkkiä se aika mennee eikä sillä vuodella ole merkitystä, niin en mie ainakaan halua heittää hetkeäkään enempää hukkaan siitä ajasta ko mie olen nuori, villi ja vapaa.

ihan vain siksi koska pikku myy

Näytön oikeassa alakulmassa olevat numerot kertoo nyt semmosta tarinaa, että vois ehkä olla jo aika mennä peiton alle piiloon. Guutnait!